Tänään
Olen aina pitänyt sekä vanhoista että uusista rakennuksista – mutta etenkin vanhoista.
Uusissa rakennuksissa ihastelen niiden modernia ilmettä, selkeyttä, pelkistettyä muotokieltä, virtaviivaisuutta. Aikaa nähneet, piilukirveellä veistetyt seinähirret ja perinteiset kivirakennukset tuntuvat taas persoonallisilta ja sielukkailta pytingeiltä. Niissä on ollut eletyn elämän tuntua ja historiallisia kerroksia – välillä jopa kaunista tur-huutta.
Vanhojen rakennusten alennustilan harmittelu ei siis ole iän tuomaa nostalgiaa. Surin jo nuorena, jos jokin sukupolvien ajan maamerkkinä seissyt talo katosi kaivinkoneen hampaisiin.