Kodeissa on hyvinvointimme ydin. Koteja on erilaisia, jokaisella oma paikkansa.
Kunpa kodeissa olisi yhä tilaa lapsille ja nuorille, vanhemmuus olisi arvostettavaa ja sille annettaisiin tuki, jotta kasvatustyötä kodeissa jaksetaan tehdä. Että kotona olisi lapselle syli, johon istahtaa. Että perheissä ehdittäisiin olla yhdessä, luoda pohjaa luottamukselle ja vuorovaikutukselle.
Apua perheille tulee olla tarjolla vanhempien jaksamisen tueksi silloin, kun he sitä tarvitsevat, ei vasta tilanteiden kriisiytyessä. Monessa kodissa eletään yksin - omasta halusta tai ilman omaa halua. Kunpa meillä jokaisella olisi tarvittaessa joku, joka tulee vierelle ja kysyy, mitä sinulle kuuluu, ja kuuntelee.
Peruspalvelut tulee olla tavoitettavissa. Ettei lääkäriin jätä menemättä, koska se on kaukana, hammastarkastuksessa voi käydä ilman, että siihen menee koko päivä, vanhus saa hoivan kotiinsa, väkivallasta, yksinäisyydestä tai uupumuksesta ei jätä kertomatta siksi, ettei tule kuulluksi, päivittäin käytävään peruskouluun voi mennä pyörällä tai kävellen, lapset voivat olla päivähoidossa kotona tai kodin lähellä, vanhus saa mahdollisuuden asua yhteisöllisesti, harrastamaan voi mennä eri puolilla kaupunkia, lähiympäristössä on luontoa, johon hakeutua tasoittamaan oloaan.
Fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi tulee olla etusijalla. Kuntien ja hyvinvointialueen on tehtävä työtä terveyden edistämiseksi yhdessä. Ellemme saa käännettyä kelkkaa niin, että huomio kiinnittyy ihmisten perustarpeisiin ja ennaltaehkäiseviin palveluihin, eivät yhteiskunnan palvelut ja rahat tule riittämään.
Tarvitsemme työtä, koulutusta ja yrittämisen mahdollisuuksia. Työelämän vaatimukset voivat läkähdyttää tai sitten työtä ei ole. Tässäkin asiassa kohtuus on parasta, jotta jokaisella jää voimavaroja itsestä huolehtimiseen ja läheisten kohtaamiseen, ja arjessa kiinni pitävää tekemistä on kuitenkin sen verran, että elämänhallinta ja talous ovat vakaammalla pohjalla.