Taimiston helmi sai omistajan tyttären nimen
Lassilan Taimiston helmi on tummakeijuangervo "Mette". Kaunokainen sai nimensä taimiston nykyisen omistajan, Maarit Lassilan tyttären mukaan. – Appeni Pentti Lassila on tehnyt valtavan työn taimiston perustamisessa ja emokasvien vaalimisessa. Tästä minun on hyvä jatkaa.
– Tässä tämä on, Maarit Lassila esittelee Lassilan Taimiston helmen, poikkeuksellisen tummakeijuangervo "Meten".
– Appeni Pentti huomasi poikkeuksellisen tumman yksilön, angervojen risteymän, ja lähti lisäämään sitä pistokkaista, Maarit Lassila kertoo "Meten" syntytarinaa.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen
Tai paremminkin "Mettejen" rivistön, missä kaunokaiset seisovat tanakkana, kalpenevan syysauringon syleilyssä.
"Mette" on yksi Lassilan Taimiston omista kasveista lisätyistä pistokkaista. Pohjoisen erikoisuuksia, joita ei muualta saa.
Tummanpuhuva tummakeijuangervo on myös yksi syy, miksi Maarit Lassila halusi jatkaa 68-vuotiaan appensa, Pentti Lassilan, elämäntyötä.
– Olisi ollut kamala laittaa Pentin tyhjästä luoma yritys kiinni. Hän on tehnyt niin valtavan työn, että kaikki olisi valunut hukkaan, Maarit Lassila sanoo.
Pentti Lassila perusti Lassilan Taimiston vuonna 1984. Maarit Lassila jatkaa appensa työtä, sukupolvenvaihdos tehtiin viime toukokuussa. Kasvien seassa viihtyvä Poija on oman arvonsa tunteva taimistokolli, yrityksen perustajan Pentti Lassilan kissa. Se jäi asumaan taimistolle, vaikka omistaja muutti kirkolle.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen
Keskustasta takaisin Keskikylälle
Sukupolven vaihdoksesta on kulunut nyt muutama kuukausi ja Maarit Lassila laskee päivien tunteja. Ne eivät tahdo riittää tuoreelle yrittäjälle, jonka päässä pyörii liuta ideoita odottamassa toteuttamistaan.
Vilkas kesäsesonki on päättynyt, mutta työtä taimistolla riittää. Osa kasveista talvisuojataan ja tehdään pistokkaita. Tuleva kausikin on jo täydessä suunnittelussa. Myös tämän sesongin kaupanteko jatkuu edelleen.
– Olemme tälle syksylle auki enää vain sopimuksen mukaan. Viherrakentajat tekevät kuitenkin vielä täyttä päätä töitä ja myös yksityisasiakkaille myydään kasveja syysistutuksiin. Istuttaa voi niin kauan kunnes maa on jäässä, Maarit Lassila vinkkaa.
Pienistä pistokkaista kaikki alkaa.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen
Kesän kiireyttä on lisännyt paitsi tuore yrittäjyys, myös perheen muutto Tyrnävän keskustasta Keskikylälle. Lassilat vaihtoivat asuntoja päikseen: Maarit ja Kalle Lassila muuttivat lapsineen taimiston talolle ja Pentti Lassila nuoremman polven kolmioon keskustaan. Samalla saatiin vanhemman polven työpäivät inhimillisiksi.
– Pentti on edelleen vahvasti mukana yrityksen toiminnassa ja apuna kaikessa. Se on ensiarvoiseen tärkeää, mutta välillä hirvittää, kuinka pitkiä päiviä hän edelleen tekee. Uusi koti kylällä vähän rajoittaa työpäivien venymistä, Maarit Lassila sanoo.
Pistokaskasvihuoneessa pienet pistokkaat talvehtivat pitkän talven. Kevätauringon alkaessa porottamaan, Maarit Lassila käy suojaamassa taimet lumella. Samalla taimet karaistuvat.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen
Lypsykarjatila vaihtui taimistoon
Nuoruudessaan Maarit Lassila haaveili jatkavansa vanhempiensa omistamaa lypsykarjatilaa, joka sijaitsee saman tien varressa kuin nykyinen työ- ja asuinpaikka taimistolla.
Haave lypsykarjatilan jatkamisesta haihtui vuosien saatossa, mutta maaseutu ja sen elinvoimaisuus kiinnostivat. Maarit Lassila opiskeli Oulun ammattikorkeakoulussa ja valmistui agrologiksi vuonna 2009.
– Olen ollut reilut 20 vuotta Arinalla töissä erilaisissa asiakaspalvelutehtävissä. Reilut 10 vuotta sitten tapasin puolisoni Kallen ja aloimme miettiä hänen vanhempiensa omistaman yrityksen jatkamista, Maarit Lassila kertoo.
Lassilan Taimistolla on Tyrnävän Keskikylällä noin neljän hehtaarin tilat. – Olen neuvotellut isäni kanssa lisämaasta, jos tarvetta tulee. Lapsuuskotini on tässä taimiston lähellä, Maarit Lassila kertoo suunnitelmistaan.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen
Lopullinen päätös jatkamisesta syntyi kaksi vuotta sitten kesällä, kun Pentti Lassilan puoliso Ritva yllättäen menehtyi.
Yrittäjyyden pohjaksi Lassila aloitti opiskelut OSAOn puutarhapuolella. Opinnot ovat nyt viittä vaille valmiit ja hän saa käsiinsä puutarhurin paperit vielä tämän vuoden puolella.
Työ taimistolla on ulkoilmaelämää. Se on myös paljon muutakin kuin kasvien hoitamista. – Nautin, kun saan olla päivät ulkona ja tehdä monenlaista, tuore yrittäjä Maarit Lassila sanoo.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen
Lassilan Taimistolla Maarit Lassila oli ensimmäisen kerran harjoittelussa kesällä 2022. Kesä jää ikuisesti mieleen.
– Olin ulkona koko kesän, satoi tai paistoi. Olen aina ollut sitä mieltä, että ihmistä ei ole luotu istumaan. Voin sekä fyysisesti että henkisesti hyvin, kun saan olla ulkona ja tehdä siellä erilaisia töitä. Olen todellakin omalla alallani.
Pohjoiset kasvilajikkeet vaativat vaalimista
Taimitarhojen määrä Pohjois-Suomessa on vähentynyt vuosi vuodelta. Maarit Lassila laskee, että puutarhakasveihin perehtyneitä taimistoja on Lassilan Taimiston lisäksi pohjoisessa vain ehkä pari muuta.
Surukuuset kurkottelevat korkeimmalle taimiston pihaistutuksissa, joista moni on saanut vinkkiä oman pihan istutuksiin. – Pihalta on helppo näyttää asiakkaille, että tuollaisia näistä taimista tulee, Maarit Lassila kertoo.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen
Niiden tehtävä on tärkeä, sillä pohjoinen luonto tarvitsee kasvit, jotka kestävät vuodenaikojen kovat säävaihtelut. Ilmastonmuutos vain lisää kasvien kestävyyden merkitystä.
– Meillä emokasveja eli kasvin kasvullisen lisääntymisen kantayksilöitä on kymmeniä. Joukossa on muun muassa jasmikkeita, ruusuja, angervoja ja omenapuita, Maarit Lassila listaa. Hän sanoo, että tarkoitus on saada omia lajikkeita rekisteriin, sillä vain sitä kautta kasveille saa "kasvattajan suojan".
Maarit Lassila laskee, että heidän taimistollaan on kaikkiaan toistasataa erilaista lajiketta, emokasveja ja muualta tulleita.
Hänelle itselleen mieluisimpia ovat purppuranpunasävyiset kasvit, muun muassa alussa mainittu "Mette", tummakeijuangervo.
Meten kauneus on lumonnut tuoreen yrittäjän ehkä myös siksi, että pensas kantaa hänen tyttärensä nimeä.
Syksy vaihtuu talveksi ja puuta kuluu lämmitykseen. Taimiston puuvaja on kuin pihan koriste.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen
Vinkkejä puutarhan syksyyn
Tämä syksy on ollut lämmin ja kostea, mikä on pitänyt muun muassa ruusut vihreinä. Lassilan Taimistolla ruutulajikkeita löytyy noin 45 erilaista.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen
Kerää pudonneet hedelmät ja lehtijätteet hedelmäpuiden alta tai ainakin silppua ne. Isommat jätteet ovat oivallisia kasvitautien pesäkkeitä.
Perennapenkkien siivouksen voi jättää kevääseen. Lehtiroskat perennojen seassa suojaavat perennoja talvella.
Suojaa hedelmäpuut, pensasmustikat, atsaleat ja esimerkiksi tuurenpihlaja rusakoiden varalta. Verkot puiden ja kasvien ympärillä tulee olla korkeat, ainakin 150 senttimetriä ja ympärysmitaltaan riittävän laajat. Talvella on syytä polkea lumi verkkojen ympäriltä etteivät rusakot pääse kurkottelemaan kasveihin.
Syysistutuksia voi tehdä maan jäätymiseen saakka, lukuun ottamatta hedelmäpuita.
Syyslannoitus olisi parasta tehdä jo ennen kuin kasvien lehdet kellastuvat. Lannoitus parantaa kasvien kestävyyttä talven varalle.