Jo historiasta tiedämme, kuinka asumukset sijoittuivat alueille, jossa voimme viljellä maata, kalastaa, metsästää ja saada metsästä puita rakentamiseen. Kaivosten ympärille, jokien viereen, meren läheisyyteen kasvoi kyliä, kaupunkeja. Nykyaikanakin asuinpaikkaa miettiessämme, mietimme asioita – onko kauppaa lähellä, terveyspalveluita saatavilla, lapsille koulua ja hoitopaikkaa, harrastusmahdollisuuksia, onko alueella töitä jne. Ihmiset asettuvat alueelle, josta löytyy mahdollisuus turvata elämänsä perustarpeet ja jossa on hyvä olla.
Kuinka tällaisia asioita sitten syntyy alueille? Jotta saamme näitä peruspilareita asuinpaikkaamme, jonkun pitää niitä meille tarjota. Täytyy olla ihmisiä, jotka tuottavat näitä palveluita – yrityksiä mistä palveluita saamme. Kunta pysyy elinvoimaisena yrittäjyyden avulla. Yrittäjämyönteinen kunta lisää yrityksiä ja asukkaita. Yrittäjyys luo työtä, palveluja ja verotuloja ja täten kunta voi ylläpitää ja kehittää kunnan palveluita. Yrittäjämyönteinen kunta vaatii myös yrittäjämyönteisiä asukkaita. Asukkaat voivat omalla ostokäyttäytymisellään tai asenteillaan olla vaikuttamassa oman paikkakuntansa elinvoiman säilyttämiseen. Yrittäjät ovat kunnalle tärkeä voimavara.
Kuulostaako tämä tutulta? Jos kuulostaa niin olet lukenut yllä olevan tekstin aiemmasta julkaisustani Lumijoen kuntatiedotteesta reilu puoli vuotta sitten. Haluan kuitenkin toistaa tämän, edelleenkin olen samoilla linjoilla ja haluan korostaa etenkin yrittäjille – kuinka tärkeässä asemassa olette yhteiskunnassa ja oikeasti, voitte olla aidosti siitä ylpeitä.
Tämä ylpeys ei kuitenkaan ole ylimielisyyttä vaan arvostusta itseämme kohtaan, olemme saavuttaneet jotain hyvää. Kuten nytkin en malta olla mainitsematta ansioituneita yleisurheilijoitamme, jotka ovat saavuttaneet EM-kisoissa mitaleita, jota ei varmasti kukaan tavallinen penkkiurheilija olisi etukäteen uskonut saavutettavan – voi tätä yhteisöllisyyden tunnetta taas, hyvä Suomi, hyvä me!
Ja jos kukaan lukijoista ei ole hoksannut tätä yhteyttä kirjoituksiini tänä vuonna, aina kolumni vuoroillani olemme juuri menestyneet jossain lajissa! Eli kaikki yrittäjät, olette kultamitalin työstänne ansainneet.
Mutta jatkaakseni yrittäjyydestä, voimme jokainen miettiä millaista olisi, jos yrityksiä ei olisi. Ei palveluita, ei elintarvikkeita, ei hyödykkeitä, ei mitään. Mutta tarvitseeko pieni kunta yrityksiä, kuten Lumijoki?
Ajatelkaa tilannetta, että meillä täällä ei olisi mitään palvelua tai tuotantoa. Miten se vaikuttaa kuntamme elinvoimaisuuteen ja vetovoimaan? Koska näinä päivinä luodaan kuntamme uutta kuntastrategiaa tuleville vuosille, niin toivon sydämeni pohjasta, jotta yrittäjyys, sen mahdollistaminen ja kehittäminen kunnassamme huomioidaan siinä kaiken muun tärkeän asian lisäksi.
Vuoden lumijokiseksi valittiin Klaus Karjula, ja kyllähän me kaikki olemme varmasti siitä samaa mieltä, että tämä kunniamaininta meni täysin oikeaan paikkaan. Aivan huikeaa pitkäjänteistä työtä, joka ei varmasti keneltäkään ole jäänyt huomaamatta. Lämpimät onnittelut! Juuri tällaista esimerkkiä pieni kunta tarvitsee.