Uutisoimme syyskuun alussa Limingan Niittomiesten edustusjoukkueessa tapahtuneista pelaaja- ja valmentajamuutoksista. Uudet tuulet eivät kuitenkaan ole puhaltaneet vain pelaajarivistöön, sillä myös taustalla on tapahtunut muutoksia.
Jotta ymmärtää, mistä on kyse, täytyy palata vuoteen 2017.
Tuona vuonna edustusjoukkueella oli paikka divarissa, mutta budjetti ei riittänyt paikan säilyttämiseen. Taustavoimat puuttuivat.
– Olin pelaajana, enkä halunnut toiminnan loppuvan. Siitä asti olen pyörittänyt edustusjoukkueen toimintaa, joukkueen nykyinen päävalmentaja Matti Heikkinen muistaa.
Keväällä 2023 joukkue oli läpiajon päässä liigapaikasta. Vuosien välissä oli tapahtunut paljon, eikä edistys ollut vähiten Heikkisen intohimoisen pelaamisen ja muiden töiden ohessa ahkeroidun vapaaehtoistyön ansiota.
Toinen käännekohta koettiin viime keväänä, jolloin joukkue tipahti Inssi-Divarista Suomisarjaan. Se oli hetki, jolloin Heikkinen totesi, että nyt saa riittää, tähän tyyliin ei voida enää jatkaa.
– Kaikki toiminnot olivat pyörineet minun kauttani silkasta intohimosta ja halusta pitää salibandy Limingassa ykkösjuttuna. Kun pienestä luodaan isoa, tarvitaan kauhea määrä työtä, eikä palkintoa välttämättä tule – ainakaan heti, Heikkinen huokaisee.
Oli aika herätellä muitakin miettimään, mitä ottelutapahtumien aikaansaaminen, puitteiden luominen pelaajille ja kannustajien viihdyttäminen vaatii. Mikään ei synny tyhjästä, sillä taustalla on aina joku, joka näkee vaivaa.
Rahoituksen järjestymisestä puhumattakaan.
– Meille tärkeä arvo on se, että edustusjoukkueurheilu pyörii vain yhteistyökumppaneiden kautta, ei esimerkiksi junioreiden osallistumismaksuilla. Meidän täytyy olla tarpeeksi kiinnostava joukkue, jotta yritykset haluavat kauttamme näkyvyyttä.
Oli siis aika muutoksen.
Liminkalainen yrittäjä Tuomas Pellikka näki, kuinka Heikkisen sydän särkyi viime keväänä. Yhtäkkiä Pellikka sai kyselyjä edustusjoukkueen toiminnan jatkumisesta.
– Minulle sanottiin, että Tuomas, varmista sinä, ettei se lopu. Ajattelin, että mikä tyyppi minä olen sitä varmistamaan, Pellikka muistaa ihmetelleensä.
Kunnes toisin kävi.
– Tajusin, että pakkohan tässä jonkun on ryhdistäydyttävä. Jos meidän kotikylällämme on tällaista toimintaa, emme voi antaa sen mennä viemäristä alas.
Pellikka ja Heikkinen tunsivat entuudestaan, sillä Pellikan yritys oli aikaisempina vuosina toiminut joukkueen yhteistyökumppanina. Vuosien saatossa kaksikko keskusteli organisaatioiden kehittämisestä ja huomasi, että kumpaisenkin tähtäin on korkealla eli huipulla.
Siispä Pellikka lähetti Heikkiselle viestin: "Mitä tarvitset, jotta toimintanne ei lopu?" Viesti oli alkusysäys kolmen vuoden sopimukselle omine välivaiheineen ja päämäärineen. Sopimus allekirjoitettiin viime kuussa.
Mitä Niittarit tarvitsevat? Kenties isoin päämäärä on työllistää yksi työntekijä. Työntekijöiden palkkaaminen on pienyritykselle iso asia, sen Pellikka tietää omasta kokemuksestaan. Nyt Niittareilla on sama vaihe edessään.
– Sydämellä ja talkoilla tekeminen vie johonkin asti, mutta ammattimainen tekeminen vie maaliin, Pellikka täsmentää.
Miksi Pellikka oli valmis hyppäämään Niittareiden tueksi? Hän huomasi omassa yrittäjyydessään ja Heikkisen toiminnassa samoja lainalaisuuksia.
– Molemmat ovat lähteneet kasvamaan yhden miehen jutusta. Matin jutusta vain on tullut koko kylän juttu, Pellikka sanoo.
Pellikalla on hyppysissään useampi yritys, mutta kärkeä pitää vuonna 2019 perustettu Peswin Service, jonka toimialana ovat teollisuuden huolto ja kunnossapito. Yli 70 henkeä työllistävä yritys työskentelee Sodankylästä Helsinkiin tehden pistokeikkoja ulkomaillekin.
– Myin itseni, kun ei ollut mitään muutakaan myytävänä. Lähdin liikkeelle nollista, pienillä pääomilla. Tälle vuotta liikevaihto on neljä miljoonaa ja ensi vuodesta on tulossa todella hurja, Pellikka taustoittaa.
Niin yritystoiminnassaan kuin nyt Niittareiden kumppanina Pellikka saa mielihyvää nähdessään oman työnsä merkityksen. Edustusjoukkueen riveistä Pellikka saa viisi työntekijää, joille tarjota töitä teollisuussiivouksen parissa talvilomaviikolla ja kesällä.
– Se tuo liiketoiminnallista varmuutta. Samalla yritys saa näkyvyyttä.
Pellikan suoman rahallisen tuen merkitys on elintärkeä, jotta Niittareiden uusi strategia onnistuu. Rahat käytetään toimihenkilöpuolelle, valmentamiseen ja toiminnan johtamiseen.
Millä summalla Pellikka toimintaa tukee, sen miehet haluavat pitää salassa.
– Puhutaan kuitenkin niin suuresta summasta, että sen takia sopimus haluttiin tehdä kolmivuotiseksi.
Satsaus vain yhteen vuoteen olisi paitsi luonut paineita menestymiselle myös nakertanut pitkäjänteistä muutostyötä.
– Valmista ei tarvitse olla vuodessa, eikä pystykään olemaan. Kahdessa vuodessa organisaation on oltava sen verran valmis, että nousu seuraavalle sarjatasolle on mahdollinen. Huippu-urheilussa onnistuminen on kuitenkin hiuskarvan varassa, ja siksi annamme pienen epäonnistumisen mahdollisuuden, Pellikka kuvailee.
Aikaisempi yhden ihmisen intohimobisnes, Heikkisen harteilla painanut toiminta ammattimaistuu, kun vastuu jakautuu.
Niittareiden tulevaisuus ei voi olla yksin Pellikankaan varassa, se tiedetään. Jotta joukkueen toiminta kykenisi kilpailemaan uskottavasti F-liigatason organisaatioita vastaan, pitäisi nykyinen budjetti kolminkertaistaa seuraavan kolmen vuoden aikana. Se edellyttäisi vielä muutaman Pellikan ja Heikkisen sopimuksen kaltaisen ratkaisun.
– Kyllähän täällä Limingassa menestyviä yrityksiä on, Pellikka vihjaa.
Budjetin menoista ison osan haukkaa täysipäiväinen työntekijä.
Joukkueen pelaaja ja Jyväskylän yliopistossa urheilujohtamista opiskeleva Ville Kivelä suorittaa organisaatiossa parhaillaan harjoittelua.
Kivelän vastuulla ovat taustatoimintojen pyörittäminen, kuten yhteistyökumppanuuksista huolehtiminen.
Ei ole se ja sama, mitä taustajoukoissa puuhastellaan. Päinvastoin, Heikkisen mukaan ihanteellisten olosuhteiden luominen pelaajille, toimihenkilöille ja muulle porukalle antaa kilpailuedun henkilövalinnoista neuvotellessa.
– Tässä vaiheessa paljon seuraavan kahden vuoden suunnittelua, Kivelä kertoo.
Heikkisen tehtävät ovat nyt siirtyneet Kivelälle, josta muovaillaan parhaillaan organisaation ensimmäistä palkallista työntekijää. Viimein paletti pystyi pyörähtämään niin, että Heikkisestä tuli päävalmentaja ja hänen uurastamansa taustatyö, perintö, jää elämään.
– Kaikista pahimmalta olisi tuntunut, jos en olisi voinut välittää tekemääni työtä eteenpäin, Heikkinen myöntää.
Kaikkien muutosten jälkeen – mikä olisi paras lopputulema?
Heikkinen odottaa, että voi saapua hallille ilman viikkojen päänvaivaa ja silti nähdä asioiden rullaavan. Ihmiset viihtyvät ja moni asia on jopa paremmin.
– Nostan joukkueen divariin, se on varma, Heikkinen sanoo ja sinetöi lupauksen ääneen.
Haaveena on kauaskantoisemmatkin saavutukset. Salibandy pitää asemansa Limingassa, minkä seurauksena tavoitteellinen urheilu kasvattaa junioreista tavoitteellisia ihmisiä. Jos heidän uransa ei aukea pelikentillä, on Pellikalla jo varasuunnitelma.
– Voin ottaa heidät kaikki töihin, sillä luultavasti heistä on kasvanut motivoituneita ja yhteen hiileen puhaltavia.
Sitten se toinen ääripää. Mikäli Heikkinen ja Pellikka eivät olisi allekirjoittaneet sopimusta, olisi tarina saanut päätöksensä.
– Oli päivien varassa, sanonko kyllä vai ei. Käytännössä meillä ei ollut muita vaihtoehtoja, koska alueella ei ollut tarjolla sillä hetkellä mielestämme riittävän osaavaa valmentajaa vapaana. Ilman Tuomasta en olisi jatkanut, sillä ennen tätä en nähnyt kenenkään voivan muuttaa koko toiminnan suuntaa. Olen Tuomakselle erittäin kiitollinen, toivon tämän tarinan ja hänen esimerkkinsä rohkaisevan muitakin lähtemään mukaan ja ottamaan yhteyttä, Heikkinen sanoo.
