Oulun markkinointiviestinnässä on viime vuosina usein vilahtanut luku Oulu2026. Tällä tarkoitetaan tietenkin sitä, että Oulu on Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2026. Tarkoituksena on, että Euroopan henkinen kompassi kääntyy ainakin vuonna 2026 kohti Pohjoista. Olemme kerrankin kaiken keskellä, emmekä vain Euroopan pimeitä takamaita.
Jo ennen kulttuuripääkaupunkivuotta Oulussa ja ympäristökunnissa on edessä huikea muutosten aika. Voisimmekin alkaa enemmän puhua tulevaisuuden kaupungista nimellä Oulu2023. Mistäs tämä luku oikein viestii?
Vuoden 2023 alusta sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät hyvinvointialueen tuotettavaksi. Jo tammikuussa käydään historian ensimmäiset aluevaalit, joissa valitaan päättäjät täysin uuden hallinnon tason valtuustoon. Suomessa toteutetaan historiallinen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus, joka muuttaa kuntien ja kaupunkien toimintaa perusteellisesti.
Oulun osalta muutokset ovat isoja. Yli puolet kaupungin taloudesta siirtyy hyvinvointialueen hallittavaksi. Veroprosentti putoaa noin 8 prosentin tuntumaan ja Oulusta tulee yhä enemmän sivistys- ja kulttuurikunta. Vuoden 2023 alusta alkaen yli 80 prosenttia kaupungin taloudesta on sidottu sivistys- ja kulttuuripalvelujen tuottamiseen. Huono puoli on se, että vaikka rahat lähtevät, niin kaupungin velat jäävät.
Nykyinen kuntalaki määrittelee, että kunnan on huolehdittava asukkaittensa hyvinvoinnista sekä edistettävä kunnan elinvoimaisuutta. Vaikka terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen jää tulevaisuudessakin kunnan vastuulle, on todennäköistä, että kuntalaki tulee muuttumaan niin, että sivistys- ja koulutus mainitaan kunnan perustehtävänä entistä selvemmin.
Suomi ikääntyy vahdilla. Jopa ikärakenteeltaan nuori Pohjois-Pohjanmaa harmaantuu kiihtyvää tahtia. On erittäin olennaista, että hyvinvointialueet pystyvät hyvässä yhteistyössä kuntien kanssa huolehtimaan ihmisten hyvinvoinnista.
Edessä ovat megaluokan haasteet. Juuri julkaistun hoitajien ammattiliiton Tehyn tutkimuksen mukaan 90 prosenttia hoitajista on harkinnut alan vaihtoa. Yli 30 prosenttia hoitohenkilökunnasta on lisäksi jäämässä eläkkeelle seuraavan kymmenen vuoden aikana. Kun vielä väestön ikääntymisen johdosta alalle tarvitaan Suomessa 200 000 hoitajaa vuoteen 2035 mennessä, ovat hyvät neuvot uusille päättäjille tarpeen.
Työperäinen maahanmuutto on tässä tilanteessa täysin välttämätöntä. Olennaista on nyt vain varmistaa, että olemme riittävän houkutteleva asuinpaikka Kaukoidästä tuleville hoitajille. Muuten jäämme ilman osaavaa henkilökuntaa keskelle hoitokriisiä.
Tulevaisuuden Oulu on täynnä haasteita ja suuria mahdollisuuksia. Tarvitsemme kaikkia poliittisia ryhmiä yhdistäviä unelmia ja päämääriä. Niiden löytämiseksi tarvitsemme rikasta vuorovaikutusta, jossa koitamme löytää yhteisiä ratkaisuja. Päätöksentekoon tarvitsemme ymmärrystä ruokkivaa puhetta. Isoja päätöksiä emme voi jatkuvasti tehdä äänestäen, vaan konsensusta hakien.
Uusi sivistyskunta Oulu2023, voisi olla keskustelukulttuurin mallikaupunki, jossa toisten kuuntelu ja yhteistyön hakeminen olisivat kunnia-asioita. Olemme kasvaneet kriisitietoisuuteen, mutta sen tilalle tarvitsemme enemmän keskinäistä luottamusta. Sellaista pääomaa, joka hyvin käytettynä lisääntyy.