Niin se syyslukukausi kierähti käyntiin. Meidän perheessä opinahjossa puurtaa neljä opinnälkäistä oppijaa. Lukioikäinen esikoiseni hyppäsi musiikin maailmaan ja onkin ollut hienoa seurata, kun yhtäkkiä huone täyttyy soitetuista ja kirjoitetuista nuoteista. Ilokseni olen myös huomannut musiikkimakumme kohdanneen. Olen enemmän kuin innoissani, kun kuulen teinin huoneesta kajautettuja kitaraversioita milloin mistäkin kasarirokin legendaarisista soolotilutuksista. Qstockissa hän sai Stratovariuksen kitaristin plektran, eli soittolehden. Sitä ei kuulemma oteta käyttöön.
Ehdotin, josko plektra laitetaan hopeisiin kehyksiin seinälle. Kultaiset kehykset odottavat sitten poikani maailmankiertueen plektraa. Mikäli nuottiavain menee hukkaan, eikä tämä haave toteudu, on siinä silti paikka musiikkilukiolaisen plektralle. Muistutuksena, että elämässä on hyvä olla haaveita ja tavoitteita. Yksi tavoite kun jo toteutui hänen astellessaan Madetojan opinahjoon.