On jälleen se aika vuodesta, kun vaaliruletti lähti pyörimään. Nyt onkin havaittavissa monenlaista lupausta, tavoitetta, haavetta ja jopa uhoa ehdokkaiden pyrkiessä kohti päättäjien asemapaikkoja. Ilmanaikainen öyhötys saa niskavillani pystyyn ja verenpaineen noususuhdanteiseksi.
Väitän, että viisastua voi kuuntelemalla. Miten nämä öyhöttäjät ikinä oppivat mitään, kun eivät malta kuunnella, vaan mölisevät omia mielipiteitään muiden päälle?
Somekeskustelut ovat tässä asiassa erinomainen esimerkki ja olenkin lurkkinut ehdokkaiden somekeskusteluja erittäin suurella mielenkiinnolla. Joskus jopa heitän somekeskustelun väliin kysymyksen, jossa esitän eriävän mielipiteeni ja pyydän perustelua ehdokkaan asettamalle väitteelle. Mikäli tässä vaiheessa ehdokas ei osaa vastata asiallisesti, niin mielestäni se kertoo vain siitä, että asiaan ei ole paneuduttu tarpeeksi ja vastaaja ei arvosta kriittistä kysymystä mahdollisuutena oppia asiasta jotain uutta.
Joskus olen jopa saanut ehdokkaan hiiltymään tyhmillä kysymyksilläni ja saanut litekerroksen näppäimistölleni.
Uskon, että en havannoi tätä ala-arvoista käytöstä itsekseni, vaan niin tekee myös moni muu somemaailmassa seikkaileva potentiaalinen äänestäjä. Miten ihmeessä tällaiset ehdokkaat voivat tehdä yhteistyötä? Politiikka ei ole yhden henkilön show, vaan tiukkaa yhteistyötä jopa niiden kanssa, jotka ovat asiassa eri mieltä.
Eräs esimerkki tästä öyhötyksestä koskee nuorisotyöttömyyttä. Luvataan lisää työpaikkoja, jotta nuoret saadaan töihin. Ei kuitenkaan luvata rahaa tukitoimiin, jotta käytännössä tämä olisi mahdollista.
Pistin taas liiterifilosofin pätevyydellä itseni pohtimaan kyseistä yhtälöä.
Mikäli nuori ei ole koskaan päässyt kiinni työelämään ja on syrjäytynyt kotiin, niin saako työsopimus hänet oikeasti liikkeelle? Väitän, että ei.
Taustalla saattaa olla mielenterveysongelmia, kiusaamista ja silkkaa osaamattomuutta. Masentuneen mieli ei parane sormia napsauttamalla, koulutaipaleensa kiusattuna ollut ei varmasti luota ihmisiin tai heidän hyvyyteen auttaa ja jos kotioloissa ei ole koskaan käyty töissä, niin miten nuori yhtäkkiä osaisi? Liian moni mukula ei ole koulukuntoinen, miten heistä yhtäkkiä tulee työkuntoisia?
Meidän tulevat työntekijät eivät saa tällä hetkellä hoitoa, sillä psykiatrinen päivystys on aivan täynnä. Erään tutkimuksen mukaan joka välitunti 60 lasta joutuu kouluvälivallan uhriksi.
Jos jokainen päivä lapsen tai nuoren elämässä on pelkkää selviytymistaistelua, niin ei sitä ihmistä pelkkä työsopimus pelasta.