Hailuotolaisen Anna Emilia Laurilan puheessa toistuu usein sana ”taikavirta”. Sellaiseen sirkuslainen kokee päässeensä, kun hän antoi luovuudelleen vallan.
– Yhteydessä maailman taikaan, hän täsmentää.
Hailuodon kotiseutupäivillä Hyvä haltijatar Faarastiina -esityksen koettavaksi tuonut, vuonna 2016 perustettu Aelco ry on yksi tämän luovuuden ilmentymistä. Yhdistyksen syntyessä hailuotolaisnainen asui vielä Jyväskylässä.
Kun Laurila ilmoittautui Elämälle-vannenumeroesityksensä kanssa Yläkaupungin yö -tapahtumaan, esityksen ympärille alkoikin kerääntyä muitakin taidealan toimijoita. Syntyi aivan uudenlainen esitys elämästä.
– Samalla syntyi taideryhmä Aelco, joka esiintyi vaihtuvilla kokoonpanoilla pääasiassa Jyväskylässä ja Helsingissä vuosina 2016-18.
Yhdistys on elänyt muutaman vuoden hiljaiseloa, mutta nyt se on herännyt uudelleen henkiin Hailuodossa.
Laurila on harrastanut sirkusta kymmenkuisesta vauvasta lähtien aluksi sirkuskoulu Keikauksessa, sitten Linnanmäen sirkuskoulussa, jossa hän myöhemmin myös opetti. Läheisimmät lajit ovat ilma-akrobatia ja vanne. Seitsenvuotiaasta lähtien Laurila on ollut mukana useissa esiintyvissä ryhmissä ja produktioissa. Linnanmäen sirkuskoulun lisäksi Laurila on opettanut sirkustaitoja myös muun muassa Jyväskylässä, Islannissa, Turkissa ja Italiassa.
– Lukion jälkeen suuntaa miettiessäni syntyi unelma ja näky: ymmärsin ja koin taiteen voiman sekä sen, miten positiivinen vaikutus sillä voi olla ihmiseen.
Nyt Laurilaa naurattaa nuoren ihmisen isot visiot. Ensin mennään Cirque du Soleilin riveihin. Sen jälkeen varataan Hartwall-areena, jonne tehdään ilmastonmuutokseen liittyvä komea maailmanparannusesitys, joka tietenkin toteutetaan mahdollisimman ekologisesti. Esitys lähtee kiertämään maailmaa.
– Siinä vaiheessa elämää kaikki oli vielä mahdollista, hän nauraa.
Taikavirrat kuljettivat Laurilan kuitenkin Hailuotoon. Hän puhuu avoimesti burnoutista, jonka koki opiskellessaan kasvatustieteitä. Sydän ei ollut opinnoissa mukana. Takana oli myös raskas eroprosessi.
Hailuodossa hän huomasi, että itselleen mielekkäiden ja tärkeiden asioiden tekeminen on voimaannuttavaa ja parantavaa.
– En enää kaipaa maailmanlaajuisia esityksiä. Täällä on ihana rauha. Olen onnellinen ja tyytyväinen.
Hailuodossa hän opettaa sirkusta ja pitää näytelmäkerhoa.
Aelcon esitykset ovat syntyneet orgaanisesti, esittäjien omista sisäisistä prosesseista ja ilmaisuvoimasta lähtien. Laurila sanookin olevansa yhteistyöohjaaja: kaikki mukana olevat voivat vaikuttaa esityksen kulkuun, ja hän vain ohjaa prosessia. Käsikirjoitusta ei ole.
– Aelcon esityksiin kuuluu puskematon luominen.
Esitys Santosen hyvästä haltijasta Faarastiinakin syntyi Laurilan sanoin ”kuin itsestään”. Sitä tekemässä ollut ryhmä on monitaiteellinen. Esitystä ryhdyttiin kokoamaan, kun oli ensin perehdytty Santosen hyvän haltiattaren tarinaan.
Esitys ei pitänyt sisällään vuorosanoja, vaan se on taidekaleidoskooppi runoja, lauluja – ja taikaa. Ryhmälle oli kuitenkin tärkeää, että esitys noudatti Faarastiinan tarinaa.
– Koska tämä tarina on hailuotolaisille tärkeä. Itselleni oli tärkeintä – ja sitä ryhmälle korostinkin – että meillä oli esitystä tehdessä rauha ja hyvä olla yhdessä. Taidetta ei voi luoda tehokkaasti. Kaikki, mitä esityksessä oli, nousi meistä itsestämme.
Aelcon tarinan toinen luku on vasta alkamassa. Laurilan mukaan uusia esityksiä voi syntyä ja syntyy, sillä ryhmän tarkoitus on tutkia tällaista taiteen tekemisen tapaa enemmänkin.
Hän pohdiskelee: Ehkä esityksiä voisi tehdä rannalle? Jospa Hailuodon lautalla olisi trapetsiesitys?
– Mutta silloin lautan liikennöinnissä pitää kyllä olla tauko.
Aelcon toiminta-ajatus
"Yhdistyksen tarkoituksena on herkkien sielujemme välityksellä elähdyttää kuvia sisäisistä todellisuuksistamme taiteen keinoin ihmisille koettavaan muotoon. Yhdistys tahtoo liikahduttaa syvintä sisintämme ja kutsua pysähtymään ja muistamaan aina läsnäolevan taianomaisen maailman ympärillämme. Yhdistyksen luoma taide on utopistista taidetta, joka käy pimeydessä vain näyttääkseen tien valoon.
Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys käyttää monitaiteellisia keinoja mm. tanssia, teatteria, musiikkia, kuvataidetta, sirkusta ja runoutta.
Aelcolla ei ole tapana olla valmista käsikirjoitusta vaan esitykset muodostuvat orgaanisen taiteellisen tutkimuksen tuloksena, jossa jokainen on yhtä vahvasti osana luomis- ja tutkimisprosessia. Kukaan ei vielä lähtiessä tiedä mikä kokonaisuus tulee lopulta olemaan, mikä luo prosessiin kutkuttavaa jännitystä ja yllätyksellisyyttä.
Yhdistyksen tavoitteena on auttaa ihmisiä muistamaan yhteys taianomaiseen maailmaan ympärillämme ja sisimmässämme. Yhdistys tahtoo olla osana luomassa tänne maailmaan toivon säveliä ja niiden saattelemana auttaa ihmisiä yhdistymään siihen mitä voimme pelon takaa löytää."