Venäjän hyökkäys Ukrainaan on viimein avannut sokeimmatkin silmät sodan kauhuille. Tarkoitan sitä, että siviilien kärsimykseen samaistutaan aivan toisenlaisella myötätunnolla kuin esimerkiksi Syyrian sodan uhreihin. Ei voida enää katsoa poispäin ja ajatella, että sota on ”jossain kaukana” eikä koske meitä.

Sotaa käydään  maantieteellisesti niin lähellä, että samaistuminen uhreihin on helppoa. Ollaan valmiita auttamaan kaikin keinoin. Kun sota on Euroopassa ja pakoon päässeet siviilit tulevat nimenomaan länsimaisen ajattelun ja kulttuurin keskeltä, kukaan ei sorru omaksi häpeäkseen ulisemaan ”matuista” jotka vievät suomalaisilta joko työpaikat tai työttömyyskorvaukset.