Kolumni

" ­So­te-kes­kus­te­lua seu­ra­tes­sa­ni on tullut mie­lee­ni, että men­nään­kö tässä väärin päin. Ensin ra­ken­ne­taan hal­lin­to­mal­li ja sitten kat­so­taan, sat­tui­si­ko se so­pi­maan asiak­kail­le", pohtiii Jussi

-
Kuva: Kuvan kaikki oikeudet omistaa Va
#Liminka

Parhaillaan on menossa yksi Suomen historian suurimmista palvelu- ja hallintouudistuksista. Sen myötä sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelut siirretään kuntien ja kuntayhtymien vastuulta perustettaville hyvinvointialueille. Valtion ja kuntien väliin syntyy uusi hallinnollinen taso.

Sote-uudistuksen tavoitteena on palveluiden saatavuuden, saavutettavuuden ja laadun parantaminen. Sote-alan vuosittaiset menot ovat noin 21-24 miljardia euroa.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden tuotannossa tarvitaan julkista sektoria, yrityksiä ja järjestöjä. Se, miten tämä toteutuu jää hyvinvointialueiden valtuutettujen päätettäväksi.

Pääseekö yritykset jatkossa tarjoamaan palveluita ja missä määrin vai hoitaako julkinen taho koko paletin?

Tässä olisi aika hyvälle yhteistyölle.

Sote-alalla työskentelee 400 000 ammattilaista, joista 88 000 toimii yksityisellä sektorilla.

Alan yrityksiä maassa on 18 200. Sote-alan yritykset ovat keskimäärin aika pieniä. Neljä viidestä on enintään neljän hengen yrityksiä.

Kun yrittäjä lähtee suunnittelemaan palveluita, hän miettii asiaa asiakkaansa kannalta. Mitä asiakas arvostaa ja miten häntä voidaan palvella parhaalla mahdollisella tavalla.

Sote-keskustelua seuratessani on tullut mieleeni, että mennäänkö tässä väärin päin. Ensin rakennetaan hallintomalli ja sitten katsotaan, sattuisiko se sopimaan asiakkaille.

Päätökset hyvinvointialueista on kuitenkin tehty ja nyt pitäisi saada kokonaisuus toimimaan mahdollisimman hyvin.

Hyvinvointialueille on asetettu tehostamistavoite. Kuluista tulee pitää tiukasti kiinni, että mahdollisen maakuntaveron kautta ei suomalaisille tulisi enää lisärasituksia.

Kansalaiset haluavat valinnanvapautta.

Kantar Oy:n tutkimuksen mukaan 71 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että he haluavat valita, käyttävätkö mieluiten sekä julkisen, yksityisen, että järjestöjen tarjoamia sote-palveluita.

”Jotta tämä kokonaisuus saadaan toimimaan mahdollisimman hyvin, on julkisen puolen avattava kustannusrakenteet selkeästi, jotta niitä voidaan verrata yksityisen puolen tarjontaan. Verrataan siis omenaa omenaan.”

Vain 15 prosenttia on sitä mieltä, että julkisen tahon tulisi yksin tuottaa nämä palvelut.

Jotta tämä kokonaisuus saadaan toimimaan mahdollisimman hyvin, on julkisen puolen avattava kustannusrakenteet selkeästi, jotta niitä voidaan verrata yksityisen puolen tarjontaan. Verrataan siis omenaa omenaan. Kun tietyn palvelun kulurakenne on avattu, määritellään sille hinta ja tälle palveluseteli.

Palvelusetelin avulla asiakas voi itse päättää käyttääkö julkisen puolen vai yksityisen puolen palveluita. Valinnanvapaus ja osallisuuden tunne kasvaa. Tällä saataisiin lyhennettyä jonotusaikoja hoitoon.

Hyvinvointialue on iso palveluiden ostaja.

Jotta pienetkin yritykset pystyisivät tarjoamaan palveluitaan, on isot hankintakokonaisuudet jaettava pienempiin osiin ja näin mahdollistettava mikro- ja pienyritysten aito mahdollisuus olla mukana kilpailutuksessa.

Oudolta kuulostaa, jos julkinen taho on perustamassa niin sanottuja inhouse-yhtiöitä eli omia yhtiöitä, jotka tuottavat palveluita ilman kilpailutuksia.

Ilman kilpailua tuotetun palvelun hintataso pyrkii nousemaan ja palvelu ei kehity, kuten normaalissa markkinatilanteessa.

Monituottajamalli lisää kilpailua, sekä kannustaa innovoimaan ja ottamaan käyttöön uusia ideoita.

Kustannukset pysyvät paremmin kurissa ja hoitoon pääsy on nopeampaa, kun tarjontaa on enemmän.

Tästä hyötyy jokainen Suomen kansalainen.

Jussi RiikonenKirjoittaja on liminkalainen mainosalan yrittäjä, joka toimii aktiivisesti yrittäjäjärjestössä alueellisesti ja valtakunnallisesti.