Kolumni

Sari ilahtui pu­kin­kon­tiin unoh­tu­nees­ta lah­ja­pa­ke­tis­ta, vaikka se si­säl­si­kin vain kark­ki­pus­sin – lah­jois­ta parhain on kui­ten­kin toi­sen­lai­nen

Kempele

-
Kuva: Kempeleen seurakunta
Kirkon ikkunasta

Joulu se tulla jollottaa… Vanhan sananparren verbi tulla jollottaa kuvaa minusta jokseenkin hidasta ja rauhallista hölkkää.

Itselleni sanonnasta nousee mielikuva jouluisesta postikorttimaisemasta, jossa taustalla on kauniisti valaistu kirkko, luminen maisema ja etualalla suomenhevonen vetämässä rekeä, jossa istuu iloinen perhe palaamassa kirkosta kotiin.

Jollotus voisi tarkoittaa myös pysähtyneisyyttä, vaikkapa: siinä se nyt olla jollottaa, kylläkin olla jöllöttää taitaa olla kuvaavampi ilmaisu.

Minusta ajankulku ei nykyisin enää pahemmin jollottele. Viikot ja kuukaudet vain viuhahtavat ohi. Vastahan sitä oltiin kesälomalla ja nyt on jo syyslomakin vietetty. Liekö ajan nopeutuminen sitä, ettei tässä iässä enää tarvitse odottaa kauheasti mitään.

Lapsena aika välillä suorastaan mateli, kun odotti hartaasti syntymäpäiviä, jouluja, lomia ja kaikkea mitä lapset osaavatkin odottaa. Aina oli kuitenkin jotakin mukavaa odotettavaa. Saisipa itselleen vielä vähän tuota odottamisen iloa.

Joulun odotus oli lapsena kaikista ihaninta.

”Lapsena aika välillä suorastaan mateli, kun odotti hartaasti syntymäpäiviä, jouluja, lomia ja kaikkea mitä lapset osaavatkin odottaa. Saisipa itselleen vielä vähän tuota odottamisen iloa.”

Joulukalenterin ensimmäisestä luukusta odotus alkoi. Lapsuuden jouluista muistan parhaiten maalla mummolassa vietetyt joulut, yhteinen kuusen koristelu, tähtikirkkaat yöt, hiljaisuus, narskuva lumi kenkien alla joulusaunan jälkeen, suvun yhteinen jouluateria suuressa vanhassa pirtissä ja tietysti lahjat, joita lapsena kovasti odotettiin.

Joulumuistoista mieleenpainuvin oli yhdeltä joulupäivältä, kun isoon pahvilaatikkoon, jossa joululahjat pirttiin aattona kannettiin, olikin jäänyt nurkkaan yksi pikkuinen paketti. Paketissa oli minun nimeni! Oi mikä ilo siitä tuli, vielä yksi paketti minulle.

No, paketissa oli kettukarkkipussi, josta en lapsena yhtään pitänyt, mutta pääasia olikin se, että sai aukaista vielä yhden lahjan.

Muistammekohan me kohta alkavan joulukiireen ja hyörinän keskellä sen kaikista parhaimman ja kalleimman joululahjan? Lahjan, joka on meille jokaiselle annettu; Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen. Hän syntyi meille ensimmäisenä jouluna ja on meidät kalliisti lunastanut Golgatan ristinpuulla. Joulun Lapsi Jeesus sytyttäköön meissä uskon liekin. Saakoon se palaa kirkkaasti valaisten jokaisen askeleemme.

Kauniin hengellisen laulun säkeistön sanoilla tahdon toivottaa sinulle siunattua syystalvea ja mahdollisimman levollista Vapahtajamme syntymäjuhlan odotusta:

”Minä tulin sinua varten, jota jouluna paleltaa. Minä synnyin talliin ja seimeen, voin sinua rakastaa. Minä tulin sinua varten, jolla ei ole ystävää. Minä tulin sinua varten, saatan sinua ymmärtää.

Sillä sinä olet minulle rakas, olen tähtesi kärsinyt. Sinä olet minulle rakas, ota minut vastaan nyt. Sillä sinä olet minulle rakas, minä kannoin tuomion. Sinä olet minulle rakas, ovi taivaan auki on.”

Sari KarvonenKirjoittaja on Kempeleen seurakunnan tiedotussihteeri.