Hy­vyyt­tä ja ys­tä­väl­li­syyt­tä on, tietää Li­min­gan seu­ra­kun­nan kap­pa­lai­nen Eeva Mer­ta­nie­mi – hän kertoo mihin kah­vi­pöy­tä­kes­kus­te­lu rön­syi­li

"Auton mit­ta­ris­toon­kin il­mes­tyy välillä kah­vi­ku­pin merkki, kun olen ajanut liian pitkää py­säh­ty­mät­tä ja varmaan joku kamera on huo­man­nut, että silmät näyt­tä­vät vä­sy­neel­tä" – Pet­ri-kirk­ko­her­ra muis­tut­taa, että välillä tulee levätä

Min­nal­le su­vi­vir­si on kesän al­ka­mi­sen merkki, joka he­rät­tää tunteen va­pau­des­ta - "Yli kahden kuu­kau­den loma, jolloin ei tar­vit­se mennä mi­hin­kään eikä tehdä mitään ih­mei­tä"

Nyt tuulet nuo viestin jo toivat… "Kun näen kevään en­sim­mäi­set kroo­kuk­set tai les­ken­leh­det, tunnen taas saman lämmön tunteen minkä tunnen jout­sen­ten kanssa"

En­sim­mäi­sen kauden kirk­ko­val­tuu­tet­tu Kerttu Weis­sen­felt on huo­man­nut luot­ta­mus­teh­tä­vän kiin­nos­ta­vak­si: "Il­ma­pii­ri ko­kouk­sis­sa on ollut pää­tös­myön­tei­nen ja toi­siaan kun­nioit­ta­va"

Nuor­ten­ti­la Reppu häviää Ou­lun­sa­los­ta, mutta työ jatkuu toi­mi­ta­lol­la: "Mitään pelejä tai soit­ti­mia emme saa tilaan mah­tu­maan"

Nyt on aika leik­kiä, ke­hot­taa Meiju: "Jo­kai­nen har­ras­tus ja va­paa-ajan te­ke­mi­nen, joka tuottaa iloa ja mie­li­hy­vää voi olla leik­ki­mis­tä"

Hai­luo­don kant­to­ri Mari Liuk­ko­nen sel­vit­ti hai­luo­to­lais­ten virren –Tie­dät­kö, miten se alkaa?

Seu­ra­kun­ta­pas­to­ri Niko vä­rit­täi­si kevään myö­tä­tun­nol­la: "Me jo­kai­nen voimme teoil­lam­me, va­lin­noil­lam­me ja sa­noil­lam­me osoit­taa myö­tä­tun­toa toi­sil­le"

Läpi luk­ko­jen­kin – Mil­lai­nen olisi sinulle se ilo­sa­no­ma, jota kai­pai­sit eniten elä­mää­si, kysyy Erja

"Jos on aina tot­tu­nut olemaan kuun­te­le­va­na korvana toi­sel­le, voi olla vaikeaa sanoa, että nyt minä tar­vit­si­sin kuun­te­li­ja, pohtii Li­min­gan seu­ra­kun­nan dia­ko­nia­työn­te­ki­jä Piia Pen­ger­kos­ki

Suomen nuorin vai­vais­uk­ko­kin osal­lis­tuu yh­teis­vas­tuu­ke­räyk­seen – Riitta muis­tut­taa ikä­ih­mis­ten ta­lou­del­li­ses­ta ah­din­gos­ta

Kasitie on Ville Karp­pe­li­nil­le ko­ti­tie, jonka var­rel­ta löytyy monta hyvää muis­toa: "Jos Luoja suo, saan vielä joskus ehkä muis­tel­la näitä ny­kyi­siä teitä, tiloja, ihmisiä ja ennen kaikkea kirk­ko­ja ja niissä elet­ty­jä het­kiä."

Marja palaa muis­tois­saan lap­suu­den hiih­to­reis­sui­hin: "Ja se kaakao, se oli maail­man parasta ja sen voi­mal­la jaksoi hiihtää ta­kai­sin ko­ti­ran­taan..."

Seu­ra­kun­ta­mes­ta­rit kokevat koh­taa­mi­sia kai­kis­sa elämän het­kis­sä –E­des­sä­päin on jo valoa

Lu­mi­joen kirk­ko­her­ra Erja miettii val­mis­tau­tu­mis­ta ja läs­näo­loa: "Mop­pa­sin lattiaa ja yritin olla kes­kit­ty­nyt"

"Vä­hä­va­rai­suus ai­heut­taa monelle häpeää, eikä ta­lou­del­lis­ta ah­din­koa haluta tuoda muiden tie­toi­suu­teen" – nyt on Yh­teis­vas­tuun aika, muis­tut­taa Heini

Usko on rak­kau­den lahja Luo­jal­ta, muis­tut­taa Ou­lun­sa­lon vs. seu­ra­kun­ta­pas­to­ri Ulla

"Mi­nus­sa on paljon va­ja­vais­ta ja rik­ki­näis­tä, joka vai­kut­taa siihen, että omat asen­tee­ni, aja­tuk­se­ni, sanani ja käyt­täy­ty­mi­se­ni eivät aina yllä Raa­ma­tun mit­toi­hin”, kir­joit­taa Salme Kin­nu­nen

Kaikki saa mer­ki­tyk­sen­sä – Timo muis­tut­taa, että elämä jatkuu rank­ko­jen aikojen jäl­keen­kin