Pohjoisessa Suomessa tehtiin tieteen historiaa vajaa 300 vuotta sitten. Ranskalaiset tiedemiehet yrittivät selvittää maapallon muotoa Tornionlaaksossa toteutetuilla astemittauksilla.
Tiedeyhteisö oli jakautunut kahteen koulukuntaan. Filosofi ja matemaatikko René Descartes uskoi, että maapallo suippeni navoiltaan kuin sitruuna. Isaac Newtonin painovoimateorian perusteella maapallon ajateltiin olevan ennemminkin mandariinin muotoinen.
Ranskan kuninkaallinen tiedeakatemia halusi selvyyden asiaan. Se lähetti kaksi retkikuntaa tekemään tutkimuksia, joiden toivottiin ratkaisevan ongelman. Toinen tiedemiesten ryhmä suuntasi Etelä-Amerikkaan, toinen kohti Suomea ja Tornionlaaksoa.
Pohjoista retkikuntaa johti matemaatikko ja tähtitieteilijä Pierre Louis Moreau de Maupertuis (1698–1759). Hänen lisäkseen ryhmään kuului seitsemän jäsentä sekä kuusi palvelijaa ja kokki. Yksi tutkijoista oli ruotsalainen tähtitieteen professori Anders Celsius, joka kehitti myöhemmin nykyisin käyttämämme lämpötila-asteikon.
Huimaa tiedehistoriaa, mutta miten tämä liittyy Hailuotoon? Siten, että osa retkikunnan jäsenistä vieraili saaressa kesäkuussa 1736. He kirjasivat muistiin havaintojaan, joista voi edelleen lukea tämän kirjoituksen lähteenä käytetyistä kirjoista.
Tornioon saavuttuaan Maupertuis halusi selvittää olisiko etelämpänä Pohjanmaan rannikkoalueilla kolmiomittaukseen soveltuvia saaria ja maastonkohtia. Veneeseen lastattiin keksejä, viinipulloja ja muuta evästä kahden viikon tarpeiksi. Matkaan lähti kolme retkikunnan jäsentä, kaksi palvelijaa ja seitsemän soutajaa.
Myötätuulen avittamana vene purjehti Ouluun yhdessä päivässä.
Kaupungissa vieraat ihmettelivät muun muassa pitkiä ja viivasuoria katuja. Matka jatkui vaikeissa sääolosuhteissa Raahen suuntaan, mutta sinne asti he eivät päässeet. Veneen nokka päätettiin kääntää takaisin kohti pohjoista.
Hailuodon luo ryhmä saapui varhain aamulla 28. kesäkuuta 1736.
Hailuodon Santonen oli silloin vielä saari.
Veden mataluuden vuoksi iso merivene ei pystynyt rantautumaan. Seuraavaksi ryhmä suuntasi kohti pääsaarta, jonka he tavoittivat kello viideltä aamulla. Aivan rantaan ei päästy nytkään, ja soutajat joutuivat kantamaan ranskalaiset tiedemiehet kuivalle maalle Ojakylänlahden perimmäisessä perukassa.
Miehet lähtivät etsimään majapaikkaa. He löysivät kylän ja menivät sen suurimpaan taloon. Heikkisen talosta annettiin miesten käyttöön kamari, jossa oli kaksi sänkyä ja seiniä kiertävät jykevät penkit.
Rajun vastatuulen vuoksi tiedemiehet jäivät Hailuotoon kolmeksi päiväksi. He ehtivät tutustua paikalliseen elämänmenoon ja kirjoittaa muistiin havaintojaan.
Heikkisen tilaan kuului talon lisäksi ryhmä pieniä asuinrakennuksia pihan ympärillä. Pirtin perällä hääri askareissaan Heikkisen emäntä, jonka käsitöihin vieraat tutustuivat. He huomasivat, että jokaisessa talossa kudotaan omat kankaansa.
Miehet ihastelivat saaren komeita ruis- ja ohrapeltoja. He panivat merkille, että talonpojat omistavat yleensä useita pieniä rakennuksia ja tuulimyllyn.
Muistiinpanoissa on arvioitu etäisyyttä mantereeseen ja Ouluun. Hailuoto oli ainoa asuttu saari, jonka he tapasivat tällä retkellä. Myös pienet Hanhisen ja Leppäkarin saaret mainitaan kirjoituksissa.
Tiedemiehet saivat Hailuodosta innokkaan oppaan. Kyseessä oli ilmeisesti kappalainen Mikael Algeen, vaikka eräässä lähteessä opastajaksi mainitaan kirkkoherra Josef Kranck.
Matkalaiset lähtivät tapaamaan Algeenia ja saivat hyvin ystävällisen vastaanoton. Hän oli suorastaan ihastuksissaan saareen saapuneista vieraista ja kirjoitti kaikkien nimet tarkkaan muistiin. Algeen toimitti heille ruokatarvikkeita ja kävi pitkiä keskusteluja tutkijoiden kanssa.
Erityisen hyvin kappalainen tuli juttuun retkikuntaan kuuluneen kollegansa kanssa. Réginald Outhier (1694–1774) oli pappi, mutta hän osallistui myös tutkimustyöhön ja piirsi karttoja. Outhierin matkapäiväkirja julkaistiin Pariisissa vuonna 1744, ja Suomessa se ilmestyi 1975 nimellä Matka Pohjan perille.
Outhieria huvitti erityisesti Algeenin hämmästely katolisen papin naimattomuuslupauksesta. Kappalainen aikoi itse avioitua hiljattain kuolleen kirkkoherran tyttären kanssa. Näin Algeen arveli varmistavansa itselleen kirkkoherran viran. Tämä suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut.
”Tuulen vihdoin tyynnyttyä lähdimme lauantai-iltana yhdeksältä veneellä paluumatkalle kohti Torniota.” Matkapäiväkirjan merkintä 30. kesäkuuta 1736 kertoo Hailuodon vierailun päättymisestä.
Seuraavan vuoden aikana retkikunnan jäsenet tekivät uraauurtavia kolmiomittauksia.
Ranskalaiset herättivät runsaasti huomiota Tornionlaaksossa, ja monet tarjoutuivat heidän apulaisikseen. Kerrotaan, että tuliset ja ritarilliset ranskalaiset piristivät kummasti lähiseudun elämää. Lemmenseikkailujakin koettiin.
Mittaustulokset osoittivat, että Newton oli oikeassa. Suomessa tehdyt tutkimukset vahvistivat, että maapallo on litistynyt navoiltaan, ja se todellakin muistuttaa muodoltaan enemmän mandariinia kuin sitruunaa.