Pu­nai­sen vyöryn vuoro – Li­min­gan Niit­to­mie­het ammensi kaiken ener­gian ko­ti­ylei­sön­sä vil­lis­tä kan­nus­tuk­ses­ta ja pun­ner­si lii­ga­kar­sin­nan ErVi:ä vastaan ta­soi­hin: "Olemme oi­keas­ti aika hyviä"

LNM:n Eetu Tolonen (vas.) haastoi nelinkertaisen maailmanmestarin Jani Kukkolan kaksinkamppailussa. ErVi:n konkari sai kotijoukkueen fanikatsomon jakamattoman huomion pelissä. Taustalla näkyy lakana, joka oli terävä piikki LNM:n leiristä vieraiden suuntaan.

Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Salibandy, miesten liigakarsinnan 2. vaihe, 2. ottelu, LNM–EräViikingit 8–5 (1–3, 4–1, 3–1). Voitot 1–1.

Olihan show! Salibandykuplan ulkopuolella sitä voi olla vaikea uskoa, mutta yksi pohjoissuomalaisen urheilukevään kuumimmista ilmiöistä löytyy tällä hetkellä Oulun eteläpuolen rantalakeudelta, tarkemmin sanottuna osoitteesta Karintie 3, Liminka.

Limingan Niittomiehet on kiihdyttänyt pumppunsa liigakarsinnan viimeisessä vaiheessa luotijunan vauhtiin. Kyydissä ei tahdo pysyä edes pääsarjaseura EräViikingit, jonka pelaajilla riitti sunnuntai-illan pitkällä kotimatkalla paljon pohdittavaa.

LNM hävisi lauantain avauspelin niukasti Helsingissä, mutta vuorokausi myöhemmin kotikentällään joukkue antoi vastauksensa taistelussa liigapaikasta. LNM imi kaiken energian 600-henkisen, fanaattisen kotiyleisönsä tuesta ja vyöryi päätöserässä vastustamattomasti voittoon.

Jos Limingan historian merkkihenkilö Hannu Krankka – nuijasodan ajan talonpoikaisjohtaja – olisi kokenut Krankka-areenan desibelimyrskyn paikan päällä, hän olisi takuuvarmasti nyökännyt paikkakunnan poikien esityksille hyväksyvästi.

LNM:n pelissä limittyivät kaikki voittavan salibandyn ainekset – ne, joihin myös paikalla olleiden kannattajien oli helppo samaistua. Pääosan esittäjien otteissa oli sopiva sekoitus periksiantamattomuutta, ylpeyttä ja ennen kaikkea halua pelata joukkueelle ja koko liminkalaiselle yhteisölle.

– Olemme oikeasti aika hyviä tällä hetkellä. Vastustaja joutuu nyt tiivistämään peluutustaan kahteen kenttään. Se kertoo meistäkin aika paljon, LNM:n päävalmentaja Niko Kvist painotti.

Maailmanmestari maalitauluna

Katettuina ovat kaikki klassisen pudotuspelisarjan elementit.

Etelä vastaan pohjoinen. Suomen suurin salibandytoimija vastaan maalaisseura, josta kukaan ei tiedä Kehä III:n sisäpuolella mitään. Tähdet vastaan tuntemattomat suuruudet.

ErVi:n Jani Kukkola on voittanut urallaan neljä maailmanmestaruutta ja kokenut MM-finaalien pauhun sekä Helsingin Areenan että Prahan O2-areenan kirkkaissa valoissa.

Nyt bussi kuljetti 37-vuotiaan Kukkolan pohjoispohjalaisen lakeuden keskelle hullunmyllyyn, jossa LNM:n äänekkäimmät fanit ottivat konkarin huutojensa ykköskohteeksi.

Kukkola osasi suhtautua rooliinsa kaiken kokeneen maailmanmiehen viileydellä.

– Varmaan sieltä kuului asiattomuuksiakin, mutta ne pitää kestää. Parempi, että on tunnetta kuin niin, että kaikki olisivat tuppisuina.

Viikonlopun jälkeen kukaan ErVi:n leirissä ei kuvittele, että seura pitää liigastatuksensa helposti.

– Huolettaa, että emme pelaa sovitusti, vaan jäämme laidoille pyörimään, Kukkola sanoi.

Kympin lakana

Kukkola, toinen maailmanmestari Mika Moilanen ja muut ErVi:n pelaajat ovat huomanneet, että vaikka LNM:n kollegat ovat salibandy-Suomen mittakaavassa tuntemattomia, löytyy punapaitaisen joukkueen riveistä juoksu-, kamppailu- ja maalintekovoimaa jokaiseen viisikkoon.

Nyt esiin nousi puolustaja Karri Vaarala. Hänen iltansa huipentui kolmannessa erässä pelin voitto-osumaksi jääneeseen 6–5-maaliin, jota edelsi näyttävä syöttökombinaatio Jussi Mettovaaran kanssa.

– Karri on pakki, joka luo myös hyökkäysuhkaa. Sellaisia pelaajia tarvitsee jokainen joukkue, Niko Kvist kehui.

19-vuotias Vaarala eli sunnuntaina salibandyuransa toistaiseksi hienoimpia hetkiä. Hän on Limingan Niittomiesten kasvatti, jota kannustivat katsomossa läheiset, vanhat valmentajat ja liuta erittäin äänekkäitä kavereita.

LNM:n Eemil Äijälä oli jatkuvasti vaarallinen, vaikka maalisarakkeeseen taituri ei nimeään saanutkaan.

Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

– Tämä kokemus merkkaa paljon. Aika harvoin tällaisen pienen kunnan seurat nousevat näin isoihin peleihin, Vaarala pelkisti.

– On sanoinkuvaamattoman hienoa, että ihmiset tulevat katsomaan näitä otteluita.

Fanikatsomon seinää koristi lakana, johon oli ikuistettu ErVi:n logo ja Kummelin ikonisen Tonnin seteli -sketsin päähahmon lakoninen katse sekä teksti: "Se oli maailman suurin salibandyseura".

– Saimme ostettua lakanan ErVi:n edellisen vastustajan Hawksin porukoilta. Lakanalle voi antaa arvosanaksi kympin. On nätti, Vaarala virnisti.

Maanantaiaamuna Vaarala suuntaa Lumijoen peruskouluun, jossa hän työskentelee kahdeksannella luokalla ohjaajana.

Ei ole vaikea arvata, että sunnuntai-illan sankari saa kerrata viikonlopun tapahtumia työpaikallaan vielä monta kertaa.

Hurmoksellisesta voitosta huolimatta Vaarala muistutti, että sarja on yhä pahasti kesken.

– Ensimmäisessä pelissä emme rankaisseet ErVi:ä paikoistamme, mutta tämän pelin toisessa erässä alkoi jo upota. Täytyy pitää huolta, että sama meininki jatkuu keskiviikkona Helsingissä.