Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta on valmisteltu hartaasti ja pitkään. Osa päättäjistä on jopa ”sote-veteraaneja”, sillä nuo pitkän linjan poliitikot ja virkamiehet ovat olleet mukana useammassa sote-uudistushankkeessa.
Ensimmäinen selvitys alkoi Oulunseudulla vuonna 2005, joten 16 vuotta on vierähtänyt ja nyt ollaan lähes valmiita.
Sosiaali- ja terveydenhuolloin uudistamista tai kehittämistä voisi verrata maratonjuoksuun.
Nyt on juostu 40 kilometriä ja ratkaisuhetket lähestyvät. Kuka voittaa ja kuka häviää tässä juoksussa?
Ensi vuoden tammikuun 23. päivä pidetään aluevaalit, joissa valitaan päättäjät maakunnalliseen aluevaltuustoon.
Aluevaltuusto korvaa maaliskuun alusta lukien nykyisen väliaikaisen valmistelutoimielimen.
Sote-uudistuksessa on kyse historiallisen suuresta muutoksesta, jossa kunnilta siirtyy vaiheittain sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen vastuu että rahoituksen osalta satojen miljoonien eurojen päätösvalta, maakunnalliselle aluevaltuustolle.
Vuoden 2023 alusta lukien kaikki päätöksenteko on tulevan hyvinvointialueen käsissä ja kunnat ovat yhteistyökumppaneita.
Osa uusista valtuutetuista on saattanut vaalilupauksissa keskittyä sote-asioihin ja luvata kaksi kaunista ja kolme hyvää, mutta aluevaltuusto ottaa ohjat tältä osin käsiin.
Uusi aluevaltuusto tulee valitsemaan ensi töikseen myös päällikkötason esimiehiä ja johtoa.
Tavoitteena on, että kesäkuun alussa ensi vuonna organisaatio olisi hyväksytty ja toiminta käynnissä.
Muutos vaikuttaa kuntien toimintaan merkittävällä tavalla.
Tämän syksyn aikana käydään keskustelua kuntien kanssa muun muassa siitä, miltä pohjalta ja miten palvelut tullaan järjestämään.
Onko pohjana aluemalli eli kuusi aluetta vaiko elämänkaari- tai prosessiajatteluun pohjautuva palvelutuotanto?
Mitä palveluita tuotetaan lähellä ja mitä tarkoittaa ”lähellä”?
Ovatko kaikki palvelupisteet käytössä kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen vai ei?
Mihin rahat riittävät, ja kuinka suurta kustannusrasitusta kunnat kestävät?
Perusajatuksena lienee yhteisesti hallinnoidut, mutta hajautetusti tuotetut palvelut?
Otetaanko palvelujen kustannustehokkuus huomioon, ja jos, niin millä painoarvolla?
Nyt on kuntien syytä olla hereillä.
Valmistelussa on myös, miten ruokahuoltopalvelut järjestetään.
Mikäli ruokahuoltoa ei keskitetä yhteen paikkaan, Oulun Löökiin, meidän tulee Limingan osalta miettiä, olemmeko kiinnostuneita tarjoamaan hyvinvointialueelle ruokahuoltopalveluilta. Ja mikäli olemme, miten se organisoitaisiin?
Tällä hetkellä Liminkaan tuodaan melko moneen palveluyksikköön aterioita kunnan rajojen ulkopuolelta. Olisiko mahdollista tuottaa nuo palvelut Limingassa?
Vastaava keskustelu tulee käydä kiinteistö- ja siivouspalveluiden osalla.
Myös kuntien omistamien kiinteistöjen vuokraus maakunnalle saattaa vaatia toimenpiteitä.
Ennustaisin, että tuleva syksy tulee olemaan aluetasolla politiikan ja pelaamisen näyttämönä, jossa etuja puolustetaan kyynärpäät korkealla, vanhoista ”etupiirijaoista ja läänityksistä” kiinni pitäen.
Mikään ei saisi muuttua, vaikka muutos on kuitenkin välttämätön tulevaisuuden palvelujen turvaamiseksi ja rahojen riittämiseksi.