Kolumni

Palkka ei tule so­pi­mat­ta, muis­tut­taa kan­san­edus­ta­ja Katja Hän­ni­nen: "E­ri­tyi­sen huo­les­tut­ta­vaa on myös se, että gal­lu­pien suu­rim­pa­na puo­luee­na keik­ku­neet pe­rus­suo­ma­lai­set ovat liit­ty­neet duu­na­rien oi­keuk­sia vas­tus­ta­vien jouk­koon"

-
Kuva: Eduskunta

Suomea voinee edelleen kutsua hyvinvointivaltioksi, vaikka se onkin saanut kolhuja etenkin 90-luvun laman leikkausten ja viime vuosikymmenten oikeistohallitusten toimesta. Pohjoismainen yhteiskuntamalli on mahdollisesti maailman toimivin tapa järjestää yhteiskunta, vaikka katkeria valituksen ääniä oikeudenmukaisuuteen pyrkivää yhteiskuntaa kohtaan kuuluukin joskus etenkin porvarien suusta.

Tavallisten ihmisten hyvän elämän perusedellytyksiin on kuitenkin vahvan hyvinvointivaltion lisäksi Suomessa leimallisesti kuulunut myös työelämä ja riittävät työehdot. Oikeudenmukaisilla työehdoilla ja palkkauksella tulee turvata myös matalapalkka-alojen ja osa-aikaista työtä tekevien työntekijöiden oikeus toimeentuloon, joka riittää vuokran maksun lisäksi arjen muihin välttämättömiin menoihin. Yhdessä työehdoista sopimalla on pystytty myös varmistamaan, että esimerkiksi työssään itsensä loukanneella sairaanhoitajalla tai rakennusmiehellä on oikeus palkalliseen sairauslomaan.

Olemme tottuneet siihen, että työntekijällä on Suomessa oikeudet ja turvaa eikä työelämä ole ainoastaan työnantajan mielivallalla pyörivä villi länsi. Monelle kuitenkin tulee yllätyksenä, että nämä oikeudet ja turva eivät ole hyvinvointivaltion sinällään meille antamia lakeja, vaan hyvän työelämän perusedellytykset on meillä sovittu yleissitovissa työehtosopimuksissa.

Kaikille kuuluvat reilut työehdot ovat kuitenkin nyt Suomessa hyökkäyksen kohteena, kun työnantajaliitot Metsäteollisuus ja Teknologiateollisuus irtautuvat yleissitovista työehtosopimuksista. Erityisen huolestuttavaa on myös se, että gallupien suurimpana puolueena keikkuneet perussuomalaiset ovat liittyneet duunarien oikeuksia vastustavien joukkoon. Gallupmenestyjän väistyvä puheenjohtaja väläytti hiljattain itse Suomen mallista luopumista ja asetti miljoonien suomalaisten työntekijöiden palkat ja oikeudet giljotiinin alle.

"On vaikea ymmärtää, miksi työnantajien ja perussuomalaisten haaveissa on tehdä Suomesta halpatyömaa. Mikä arvo on uusissa työpaikoissa, joissa työntekijä ei tule palkallaan toimeen?"

Työnantajien ja perussuomalaisten linja tarjoaa Suomeen synkkää tulevaisuutta, jossa reilu työelämä kuuluu niille harvoille, joilla on työelämässä henkilökohtaista neuvotteluvaltaa. Nykyinen kaikille oikeudet turvaava malli maalaillaan ”joustamattomaksi” möröksi, joka muka estää uusien työpaikkojen syntymisen. On vaikea ymmärtää, miksi työnantajien ja perussuomalaisten haaveissa on tehdä Suomesta halpatyömaa. Mikä arvo on uusissa työpaikoissa, joissa työntekijä ei tule palkallaan toimeen? Mitä tavoittelemista ihmisten köyhdyttämisessä ja luokkaerojen kasvattamisessa on?

Jos palkkaa ja työehtoja ei sovita yleissitovassa työehtosopimuksessa, niin joko osa palkasta ja työehdoista poistuu tai sitten jokaisen työntekijän on neuvoteltava palkanmuodostus erikseen. Ja vielä joka vuosi. Miltä tuntuisi mennä elokuussa töihin tietämättä, suostuuko johtaja maksamaan tänä vuonna yhtä suurta palkkaa, kuin viime vuonna? Tai miltä tuntuisi aloittaa kesäloma joka vuosi, kun lomaraha täytyisi erikseen neuvotella kerta toisensa jälkeen? Lomarahakaan kun ei tule laista, vaan on osa niitä yleissitovia työehtosopimuksia, jotka osa työnantajista ja perussuomalaiset haluavat heittää roskakoriin.

Palkka ja työehdot ovat joko sovittuja tai niitä ei ole. Ainoa todellinen vaihtoehto yleissitoville työehtosopimuksille on siirtää niiden kirjaukset lakiin. Jos työntekijällä ei ole yleissitovuuden tuomaa turvaa, täytyy laissa säätää esimerkiksi riittävä minimipalkka. Parasta kuitenkin olisi pitää kiinni nykyisestä mallista, joka on taannut Suomen kehittyä yhdeksi maailman tasa-arvoisimmista maista.

Katja Hänninen

Kansanedustaja, vas.

Raahe