Kun koronaepidemia alkoi kaksi vuotta sitten, useimpien perusturvallisuus sai kolauksen. Epidemian jatkuessa mieleeni tuli välillä ajatuksia dystooppisesta tulevaisuudesta. Mietin, ovatko maailma ja sen lainalaisuudet ovat nyt muuttuneet nyt lopullisesti. Onko mihinkään entiseen enää paluuta? Mihin kaikkeen meidän olisi varauduttava? Kuoleeko ihmisiä massoittain? Tuleeko pula ruuasta tai muusta tarpeellisesta? Joudutaanko siihen pisteeseen, että kansantaloudet alkavat romahtaa?

Kun kulttuurit ovat ihmiskunnan pitkän historian aikana romahtaneet säännöllisesti esimerkiksi luonnonmullistusten, sotien, kansainvaellusten, kuivuuden, nälän, tautien tai muiden syiden vuoksi, onko kenelläkään ollut etukäteen aavistustakaan siitä, mitä tuleman pitää? Kuuluuko natinaa, kun tuntemamme maailma on katoamassa ympäriltämme?