On marraskuun 27. päivä vuonna 1860. Matinollin tilan tuleva isäntä Juho Matinolli raapustaa isänsä Johanin tilikirjan kanteen omistuskirjoituksen.
23-vuotias Matinolli määrittelee ensimmäiselle sivulle tilansa sijainnin: Engeslevän kylä, Limingan Pitäjä, Dörnävän kappeli.
Nuorelle isännälle tilikirja on tärkeä, sillä siihen merkitään tilan maksut ja saatavat. Jokaisella rengilla ja piialla on kirjassa oma sivu, mihin on merkitty palkanmaksut.
Aika ei ollut helppo. Kolme vuotta aiemmin pohjoista Suomea oli kohdannut suuri kato, mutta tuskin Matinolli aavisti, että viisi vuotta myöhemmin kato iskee entistä kovempana. Alkavat suuret nälkävuodet.
Ensimmäiseen merkintänsä Juho Matinolli omistaa Timosen emännälle. Hänelle myydään kaksi ja puoli tynnyriä ohraa. Emäntä maksaa alkuun 3,5 ruplaa ja jää velkaa kaksi ruplaa.
Kirjan sivut täyttyvät erilaisista muistiinpanoista. Palvelusväen palkat, saapasvarsien ostot, tupakan hankinta, köyhäinrahan maksu – muun muassa.
Anters Kilpeläiselle tilalta myydään puoli tynnyriä ohria, kaksi leiviskää jauhoja sekä ”8 kupuria ohranolkeja”.
Sakari-nimisen rengille isäntä antaa palkkaa 19 ruplaa. Kun tämä lähtee käymään Oulussa, tilikirjaan tulee merkintä: ”rahaa kaupunkiin 50 kopeekkaa.”
1861 isäntä heittäytyy mietteliääksi. Hän kirjoittaa tilikirjan sivulle: ”Kirjoittaa on minulla mieli tän maailman surkeutta. Aika on jo tulla tiell ja nostaa ylös unesta. Rike pois pahuudesta.”
On maaliskuun alku vuonna 2017. Matinollin tilan vanhaisäntä, Juhon pojanpojanpojanpoika Antti Matinolli selaa pöydän ääressä vanhoja papereita. Vanhimmat ovat 1700-luvun alkupuolelta: kauppakirjoja, perunkirjoja, kirjeitä ja todistuksia.
Ängeslevässä sijaitsevalla tilalla eletään Tyrnävän historian ytimessä. Matinollin tila, jota on hoitanut parikymmentä sukupolvea, on yksi pitäjän kantatiloista. Nykyinen suku viljelee esi-isiensä maata jo kuudennessa sukupolvessa.
– Juhon isä Johan tuli aikoinaan tähän Siirasta vävyksi. Hänen morsiamensa, parikymmentä vuotta vanhempi Matinollin leski kuoli pian häiden jälkeen. Sen jälkeen Johan otti itseään parikymmentä vuotta nuoremman vaimon, Antti Matinolli naurahtaa.
Hän itse ryhtyi isännäksi vuonna 1964. Sukupolvenvaihdos Jari-pojan kanssa tehtiin 32 vuotta myöhemmin.
Matinolli pohtii juurien merkitystä.
– En voisi kuvitella sellaista, etten tietäisi esi-isistäni mitään. Kun selaa näitä papereita tai katselee vanhoja valokuvia, tulee suvun historiaan lisää syvyyttä ja kokee olevansa osa sukupolvien ketjua.
Matinolli kannustaa nuoria pitämään päiväkirjaa – myös poikia. Näin nykypäivänkin asiat säilyisivät tuleville sukupolville.
– Minun päiväkirjaani ovat lehtileikkeet ja valokuvat. Omia muistoja ei ole tullut kirjoitettua ylös, vaikka tarinoita olisi aika paljon.
Hän ottaa kaapista mitalin, mihin on kaiverrettu Suomi - Itä-Saksa -maaottelun päivämäärä.
– Tällaistakaan ei voi enää saada, Antti Matinolli hymähtää.
Tyrnävän Tempauksen riveissä moukarinheittäjänä kilpaillut Matinolli tunnetaan erityisesti valmentajana. Hän toimi kahdeksan vuoden ajan valtakunnallisena lajivalmentajana. Vuonna 1981 hänet valittiin Suomen vuoden valmentajaksi.
Eikä urheilu ole jäänyt 78-vuotiaalta mieheltä vieläkään. Parhaillaan hän valmentaa muun muassa moukarinheittäjä Petri Rautiota ja keihäänheittäjä Jani Kiiskilää.
Palataan vanhoihin papereihin. Kun Rantalakeuden Mitä ihimettä -palstalla julkaistiin muutama viikko takaperin kuva tyrnäväläisestä harrastajateatterinäytöksestä, muisti Matinolli heti mistä on kyse. Kuvassa oli Römppä Matinollilla -näytelmän kohtaus, jonka teksti pohjautui Juhon tilikirjaan.
– Römppää vietettiin 29. syyskuuta. Silloin rengit ja piiat saattoivat vaihtaa palveluspaikkaa.
Vuoteen 1867 jatkuva tilikirja on melkoinen aikamatka menneeseen. Sivujen aikana ruplat muuttuvat markoiksi, nälkävuodet alkavat ja Suomessa astuu voimaan kunnallinen itsehallinto. Vuonna 1863 Juho avioituu Elisabet Säisän kanssa. Pariskunta saa kaikkiaan seitsemän lasta.
1865 palaa Tyrnävän kirkko. Vuotta myöhemmin kuolee vanhaisäntä Johan.
– Katsopas tuota!
Matinolli ojentaa paperin, mikä oikeuttaa viinankeittolupaan 46 kannun pannulle. Vuosi on 1860. Lupa näkyy myös tilikirjassa. ”Viinaa myyty 10 markalla”.
Oulun Wiikko-Sanomien lehtileikkeessä vuodelta 1865 otsikoidaan kihlauksesta Tyrnävällä. Neljätoistavuotias Ängeslevän Toppisen talon kaunis tytär on mennyt kihloihin merikapteenin pojan Bergin kanssa.
Vanhaan perheraamattuun on kirjoitettu manaus. ”Joka tämän kirjan varastaa, sitä piru rakastaa. Raastuvan tornista riiputtaa, Kallisen virrassa viiruttaa, helvetin suoloissa upottaa.”
– Olen tullut isääni siinä, että vanhat asiat kiinnostavat. Onneksi nauhoitin isäni muistelmia kasetille.
Kierrämme taloa – uutta puolta. Vanha Matinollin päärakennus, millä ikää lienee jo yli 200 vuotta, palvelee nyt seuraavaa sukupolvea.
Mutta arvokasta vanhaa löytyy Antti Matinollinkin kotoa. Seinillä on muun muassa vanhan päärakennuksen salin seinistä irroitettuja maalattuja tapetteja. Ne ovat ilmeisesti saman maalarin, joka on tehnyt vastaavia maalauksia myös maaherra Pehkosen taloon.
Seinällä on myös harvinainen Tauno Seppäsen luonnospiirros vuonna 1979 valmistuneesta Tyrnävän Hiihtäjä-patsaasta.
– Isä-Antti oli patsasasiassa aloitteellinen. Meillä oleva luonnos on lopputuloksesta poikkeava. Hiihtävä versio hylättiin ja patsaaksi valittiin malli, missä hiihtäjä odottaa vuoroaan lähtöviivalla.
Hörppäämme kahvit. Televisiossa Niskasen Iivo hiihtää kultaa. Mitähän moisesta tuumaisi Juho, joka oli paikan päällä kotiseudullaan Suomen ensimmäisissä hiihtokisoissa, minkä kunniaksi patsaskin Tyrnävälle pystytettiin?
