Sanotaan, että kaikella on aikansa ja mikään ei ole niin varmaa kuin kuolema. Oman isäni poismeno muistutti minua tästä elämän rajallisuudesta. Läheisen kuolema lienee se kokemus, mitä moni eniten pelkää. Kokemus oli tosiaan rankka, mutta se aukaisi silmäni näkemään myös hyviä asioita, joita en välttämättä muuten olisi tullut huomanneeksi.
Viimeiset kuukautensa isä vietti Hailuodossa, palvelukoti Saarenkartanossa. Nopeasti etenevä muistisairaus teki kotona asumisen mahdottomaksi. Lähellä sijaitseva hoitopaikka oli ihana asia. Viimeisien kuukausien aikana talo tuli tutuksi.
Hoito oli ammattitaitoista ja hoitohenkilökunta ystävällistä, vaikka isä oli joskus haasteellinen hoidettava. Ruokakin oli niin hyvää, että ikihoikan miehen painokin nousi ilahduttavasti.
Isäni kuoltua keskustelin hoitajan kanssa menneistä kuukausista. Totesin, ettei hoito ihan kympin arvoista ollut. Taisi hoitaja odottaa kuulevansa minulta moitteita, mutta totesinkin ettei kymppi riitä, vaan arvosana on vähintään yksitoista. Lämpimät kiitokset ihanalle hoitohenkilökunnalle!
Asukkaatkin tulivat tutuksi. He näyttivät olevan enimmäkseen tyytyväisiä oloihinsa. Lämpiminä kesäpäivinä juotiin päiväkahvit ulkona. Yhdessä laulettiin vanhoja, tuttuja lauluja.
Saunaankin asukkaat pääsivät ja jos ei päässyt, niin autettiin. Elämä oli järjestetty niin mielekkääksi, kuin se asukkaiden kunnon huomioon ottaen on mahdollista.
Käsitteenä laitosasuminen on aikaisemmin aiheuttanut minulle kylmiä väreitä. Nyt huomaan jopa kaipaavani Saarenkartanon tunnelmaa, asukkaita ja reipasta henkilökuntaa.
En voi tituleerata itseäni varsinaiseksi soteveteraaniksi. Olen toki seurannut uutisointia asiasta, kuinka sote-uudistusta on ajettu kuin käärmettä pyssyyn tai kuinka tähtitieteellisiä palkkoja hyvinvointialueiden johtajille tullaan maksamaan.
Poliitikot puolustelivat sote-uudistuksen välttämättömyyttä säästöillä ja palveluiden turvaamisella. Nyt tunnustetaan, että säästöjen sijaan sote-uudistus tuottaakin merkittävät lisämenot. Pelkään, että palveluita tullaan karsimaan. Todennäköisesti ensimmäisenä liipasimella ovat pienten kuntien pienet yksiköt, joihin Saarenkartanokin kuuluu.
Asiasta päättäville lähettäisin sellaisia terveisiä, että antakaa luotolaisille muoreille ja vaareille mahdollisuus viettää viimeiset vuotensa rakkaalla kotisaarella. He kyllä ansaitsevat sen.
Saarenkartano on myös Hailuodon mittakaavassa todella suuri työllistäjä ja kunnan elinvoiman kannalta korvaamaton.
Mikko Mäkelä
Kirjoittaja on hailuotolainen perheenisä, insinööri ja kunnanvaltuutettu.