Mainos: Tutustu Rantalakeus Digiin eurolla kuukausi - tilaa tästä

Luon­non­va­ra­kes­kus ja me­hi­läis­tar­haa­jat aloit­ta­vat yh­teis­työn me­hi­läi­sen mo­ni­muo­toi­suu­den tur­vaa­mi­sek­si – uhan­alai­sen poh­jo­lan tum­ma­me­hi­läi­sen sie­men­nes­tet­tä ke­rä­tään ja pa­kas­te­taan

Luonnonvarakeskus (Luke) ja mehiläistarhaajat aloittavat uhanalaisen tummamehiläisen (Apis mellifera mellifera) siemennesteen keruun ja pakastamisen.

Tummamehiläinen on Pohjolan alkuperäinen mehiläisrotu, jonka uhanalaistumisen taustalla ovat muutokset hunajantuotannossa. Hunajantuotanto aloitettiin Suomessa 250 vuotta sitten tummamehiläisillä, mutta vähitellen on siirrytty käyttämään tehokkaaseen tuotantoon paremmin sopivia, kesympiä mehiläisrotuja.

Uhanalaisen pohjolan tummamehiläisen Apis mellifera melliferan perimää ryhdytään keräämään talteen.
Uhanalaisen pohjolan tummamehiläisen Apis mellifera melliferan perimää ryhdytään keräämään talteen.
Kuva: Tarja Ollikka

− Mehiläiset ovat yksi tärkeimmistä pölyttäjähyönteisistä. Pölyttäjähyönteisten määrä on yleisesti vähentynyt myös elinympäristön katoamisen, hyönteismyrkkyjen ja ilmastonmuutoksen myötä, professori Juha Kantanen Lukesta toteaa.

Tummamehiläistä ja sen geeniperimää voidaan suojella erillisten säilytyspopulaatioiden tai sukusolujen pakastamisen avulla. Pakastuksen etu on se, että se mahdollistaa pitkäaikaisen sukusolujen säilytyksen, ja pakastetut näytteet eivät ole alttiita esimerkiksi eläintaudeille.

Tummamehiläisen geeniperimää hyödynnetään myös jalostuksessa. Tähän mennessä sitä on käytetty muun muassa sisuspunkkia vastustavien mehiläiskantojen kehittämiseen.

− Tulevaisuuden jalostustarpeita varten tarvitaan paikallisesti sopeutuneita alkuperäisiä mehiläiskantoja. Tästä syystä myös tummamehiläisen alkuperäiskantojen säilytys on tärkeää, Kantanen kertoo.

Lue myös: Jukka oli pe­las­ta­mas­sa yhtä me­hi­läis­ten al­ku­pe­räis­ro­tua jo 90-lu­vul­la: "Tie­dät­kö mihin olet ryh­ty­mäs­sä?"

Sperman keruuseen valitaan alkuperäisrotua edustavia mehiläiskantoja, joiden rotupuhtaus on todettu DNA-menetelmillä.

− Kuhnuriyksilöt saadaan kuningattarien kasvattajilta, jotka ovat erikoistuneet Pohjolan tummamehiläisen hoitoon ja kantojen ylläpitoon. Nämä tarhaajat voidaan tällä hetkellä laskea yhden käden sormin, kertoo Lauri Ruottinen Hunajaluotsista.

Otollisin aika sperman keruuseen on yleensä heinäkuussa, jolloin mehiläispesien elinvoima on parhaimmillaan.

Tummamehiläinen on sopeutunut Pohjolan ankariin olosuhteisiin

Mehiläisen keinosiemennys on tarkkaa puuhaa.
Mehiläisen keinosiemennys on tarkkaa puuhaa.
Kuva: Juha Kantanen

Pohjolan tummamehiläinen on alun perin esiintynyt Alppien pohjoispuolella Brittein saarilta Uralille ulottuvalla alueella. Nykyään rodun esiintymät ovat yksittäisiä alueita tai vain jopa saaria, ja usein rotu on jo risteytynyt alueelle tuotujen muiden rotujen kanssa.

− Eri mehiläisrodut ovat herkkiä pariutumaan keskenään. Ne pariutuvat vapaasti ilmassa noin kahdenkymmenen metrin korkeudella noin kymmenen kilometrin säteellä olevien yksilöiden kesken, Ruottinen kertoo.

Evoluution kannalta Pohjolan tummamehiläinen on varsin ”vanha” rotu eli se on erottunut muista Välimeren alueella esiintyvistä roduista pian jääkauden jälkeen. Ominaisuuksiltaan ja käyttäytymistavoiltaan se on kovaan talveen sopeutunut, arka, monipuoliseen kasvustoon hyvin sopeutunut, ympäristöolosuhteita joustavasti hyödyntävä, mutta rationaalisen mehiläishoidon kannalta mutkikkaampi hoidettava.