Tilaajille

Läh­ti­sit­kö olut­tuo­pin äärelle maa­laa­maan? Ou­lun­sa­lo­lais­juu­ril­leen paluuta miet­ti­vä Ale­xan­der haluaa ma­dal­taa taiteen te­ke­mi­sen kyn­nys­tä ja in­nos­taa ihmisiä to­teut­ta­maan itseään

Alexander Vahera-Chibnik uskoo käsillä tekemisen olevan ihmisen perustarve. Ensi kesänäkin hän haluaa innostaa ihmisiä Oulunsalon Varjakassa taiteen pariin – vaikkapa maalamaan oluttuopin äärelle. Samalla mies ammentaa vettä juurilleen.

Helsinki Oulunsalo
Alexander Vahera-Chibnikille tärkeä taiteen tekemisen aines on savi. Tässä hän kuitenkin poseeraa Aalto-yliopiston pihalta pikaraitiovaunun tieltä kaadetusta lehmuksesta veistetty busti.
Alexander Vahera-Chibnikille tärkeä taiteen tekemisen aines on savi. Tässä hän kuitenkin poseeraa Aalto-yliopiston pihalta pikaraitiovaunun tieltä kaadetusta lehmuksesta veistetty busti.
Kuva: Alexander Vahera-Chibnikin kotialbumi

Savimöykyn käsittelyssä on jotain ikiaikaista.

Kun Alexander Vahera-Chibnik tarttuu jääkauden jälkimainingeissa syntyneeseen maalajiin, kokee hän olevansa osa pitkää sukupolvien ketjua. Ihminen on muotoillut savesta käyttöesineitä ja taidetta jo tuhansia vuosia.