Kolumni

Kult­tuu­ri­pää­kau­pun­ki­vuo­si 2026 käyn­nis­tää paljon hank­kei­ta– Mikko Sal­mel­le tär­kein­tä on silti toivo ja tunne siitä, että poh­joi­sel­la on mer­ki­tys­tä ja tu­le­vai­suus

Oulu

-
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Kesäkuun 2. oli ihmeellinen päivä.

Kesä saapui lounatuulen mukana viimein Ouluun. Pohjoisen valkea kaupunki kylpi valossa ja lämmössä. Ainolan puistossa pyöräillessäni muistin lapsuuden kokemuksen kesäkuun ensisäteistä – taivaansini ei ole missään muualla maailmassa yhtä lumoava kuin Oulussa.

Puolenpäivän aikaan kokoonnuimme pääkirjastolle jännittämään Euroopan kulttuuripääkaupunkikisan ratkaisua.

Kun Oulun nimi mainittiin, oli kyynel monen jännittäjän silmäkulmassa. Minäkin huusin ääneni niin käheäksi, ettei Oulu radion haastattelusta meinannut seuraavana aamuna tulla mitään.

En tiedä, miltä tuntuu voittaa olympiakulta tai maailmanmestaruus, mutta ymmärrys siitä, että Oulu on vuonna 2026 Euroopan kulttuurin keskus, on huikea ja työurani merkittävin kokemus.

Kulttuuripääkaupunkititteli ei kuitenkaan kuulu pelkästään Oululle, vaan hakemusta on ollut rakentamassa peräti 32 kuntaa Kuhmosta Tornioon. Rahaakin lähikunnat ovat luvannet hankkeeseen miljoonia. Kiitos siitä!

Hankkeessa on kysymys koko Pohjois-Suomen projektista, jonka tarkoituksena on kääntää Euroopan kulttuurikompassi kohti Pohjoista. Maailmalta löytyy miljoonia kulttuurisia hienouksia, mutta missään muualla ei ole Pohjoista valon ja varjon villiä leikkiä.

Kulttuuripääkaupunkivuoteen on ladattu suuret odotukset. Osa niistä on raadollisen taloudellisia; näin pitää ollakin.

Tavoitteena on, että projektiin laitettu 50 miljoonaa euroa tulisi aluetaloudellisina vaikutuksina viisikertaisena takaisin. Kuulostaa aika kovalta tavoitteelta.

Laskelmissa vedotaankin Turun kulttuuripääkaupunkivuoteen 2011, jolloin 50 miljoonan euron sijoitettu pääoma poiki 260 miljoonan euron talousvaikutukset.

Vaikka elinvoima on kulttuuripääkaupunkihankkeessa tärkeässä osassa, projektin syvemmät tavoitteet katsovat pitemmälle. Koko vuoden teema kulttuuri-ilmastonmuutos tähtää merkittävään muutokseen koko yhteiskunnan saralla.

Oulu hyväksyi juuri kulttuurihyvinvointisuunnitelman vuosille 2021–2026, jossa korostetaan kulttuurisia oikeuksia, saavutettavuutta ja tasa-arvoa. Kulttuurihyvinvointi voi tulevaisuudessa paikata esimerkiksi kasvavia sote-menoja. Ihminen on kokonaisuus, joka inhimillisen hoidon lisäksi kaipaa mielekkyyttä ja merkitystä elämälleen.

Edessä ei ole vain kaukana horisontissa siintävä tapahtumavuosi, kulttuuripääkaupunkivuosi 2026, vaan kyseessä on pitkä maraton, joka huipentuu vuonna 2026. Asiaa voi verrata vaikka olympialaisiin, jossa isäntäkaupunki valitaan aina kahdeksan vuotta ennen kisoja, jotta kaupunki-infraan liittyvät hankkeet saadaan valmiiksi ennen h-hetkeä.

Oulussa näitä infrahankkeita totisesti riittää.

Ennen vuotta 2026 Oulun asemanseutu täytyy saada vastaamaan nykymaailman tarpeita. Pikisaaren vanhan villatehtaan alue on laitettava laadukkaan kulttuurikeskuksen arvoiseen ja vetovoimaiseen kuntoon.

Pääkirjastosta kannattaa remontoida Helsingin Oodi-kirjaston tyyppinen moderni kulttuuri- ja tapahtumakeskus. Lisäksi kaipaamme jonkin kulttuurisen uudisrakennuksen, joka jää elämään kulttuuripääkaupunkivuoden jälkeen Turun Logomon tavoin. Eikä se monitoimiareena vanhan poliisi- ja oikeustalon paikallekaan olisi turha investointi.

Oulu2026 on siis kulttuuria, kaupunki-infraa, yhteistyötä, matkailua, vetovoimaa ja elinvoimaa. Juuri niitä asioita, joita Pohjoinen ja Oulun seutu nyt kipeästi tarvitsee.

Mutta kaikkein tärkeintä on toivo. Tunne siitä, että Pohjoisella on väliä. Olemme osa tulevaisuutta emmekä menneisyyden kaupunki.

Mikko SalmiKirjoittaja on Oulun kaupungin viestintäjohtaja.