Parhaillaan vietetään valtakunnallista vanhustenviikkoa. Viikko muistuttaa meitä siitä, että ikääntyminen ei ole vain yksilön elämänvaihe, vaan koko yhteiskunnan yhteinen asia. Tänä vuonna teema onkin osuvasti Onni kasvaa yhteisössä.
Suomen väestön vanhenemisesta on hoettu jo vuosikymmenet. MDI:n aiemmin syksyllä julkaisema väestöennuste löi jälleen kerran lukuja pöytään. Sen mukaan iäkkäiden määrä kasvaa tuntuvasti jokaisessa Suomen kunnassa seuraavina vuosikymmeninä.
Monin paikoin lakeudella on ollut pitkään nuori ikärakenne, mutta sekin on kääntymässä. MDI:n mukaan yli 84-vuotiaiden määrä vähintään tuplaantuu jokaisessa lakeuden kunnassa vuoteen 2050 mennessä. Muutos koskee Hailuotoa, Kempelettä, Liminkaa, Lumijokea, Tyrnävää ja myös Oulua.
Väestön ikääntymisestä on tapana puhua haasteena. Puheensävyssä on välillä karvas sivumaku.
Kuka haluaa kuulla olevansa yhteiskunnan mielestä haaste? Kuulua porukkaan, jota tuntuu olevan liikaa tai ainakin ongelmaksi asti?
Ikääntyminen ei ole ongelma, vaan se on elämän luonnollinen jatkumo. Välillä unohtuu, että itse asiassa väestön ikääntyminen kertoo suomalaisen yhteiskunnan onnistumisesta – terveydenhuollon kehittyminen ja kasvanut elintaso ovat tuoneet lisää elinvuosia.
Nyt meidän kaikkien tehtävänä olisi jotenkin varmistaa, että niistä vuosista tulee myös elämisen arvoisia.
Totta on, että edessä on demografinen muutos, joka edellyttää uudenlaista ajattelua ja varmasti myös epämiellyttäviä päätöksiä.
Työikäinen väestö vähenee ja monien palveluiden järjestämisen paine kasvaa. Yhtälön ratkaisuun ei ole yhtä taikatemppua. Tarvitsemme muun muassa lisää tekeviä käsipareja, painopistettä ennaltaehkäisyyn, työurien pidentämistä joustavasti ja uudenlaisia asumisen muotoja.
Vähintään yhtä tärkeää on nähdä ikääntyvät yhteiskunnan toimeliaina osapuolina ja tukea heidän omaa aktiivisuuttaan kaikin mahdollisin tavoin. Myös vanhustenviikon teema osuu ajan hermoon. Kun väestö vanhenee ja elämät pitenevät, yhteisöllisyyden merkitys korostuu entisestään.