Eeva Koskela (oikealla) käy viikottain tervehtimässä äitiään Helviä ja soittelee tälle usein. – Ei täällä ole pakko jatkuvasti käydä, ei minulla ole täällä mitään hätää, virnuilee Helvi Koskela.
Artikkeli on _kirjautuneille_
Kirjaudu tai luo Kaleva Media -tunnus
Voit lukea kirjautumisen takana olevia sisältöjä
Pääset kommentoimaan sisältöjä
Saat oman nimimerkin
