Portaat ovat leveät, mutta jyrkät.
– Äitini mursi lapsena näissä sääriluunsa, kertoo portaita noustessaan Pekka Tervo, Limingan kunnan liikuntapaikkamestari.
Hän on aukaisemassa ovia.
Tervon äidinisä Adiel Korte työskenteli ennen sotia kunnan taksoitussihteerinä ja asui perheineen kunnantalolla.
Tuttu paikka Sininen talo on Pekka Tervollekin, sillä viereisen urheilukentän näkövinkkelistä hän on katsellut usein vanhaa ryhdikästä taloa.
– Ja kerran olin täällä tansseissakin. Ne järjestettiin vanhassa valtuustosalissa.
Talo on nähnyt paljon. Se rakennettiin vuonna 1914 uudeksi kunnanhuoneeksi, mutta joutui heti venäläisen varuskunnan käyttöön. Sittemmin talossa ovat asuneet Limingan poliisi ja sairaanhoitaja, ja siellä on pidetty käräjiä. Myös Säästöpankki on toiminut tiloissa.
Kunnallistalona Sininen talo palveli vuoteen 1955. Sen jälkeen talo on ollut koulukäytössä, jonka jälkeen rakennus muutettiin nuorisotaloksi. Syksyllä 2019 nuorisotilat siirtyivät Linnukan koululle.
Talo on palvellut myös yhdistyskäytössä, mutta se on ollut viimeiset pari vuotta tyhjillään. Sen verran eloa on, että viikoittain talolla järjestetään ruokajakelua.
Lämmöt ovat päällä.
Sinisen talon yläkerrassa riittää tavaraa. Yhdessä komerossa on vanhaa tietotekniikkaa. Vastapainona on vieläkin vanhempaa teknistä kehitystä: poljettava Singer odottelee käyttäjäänsä. Kunnan entinen arkistokaappi on tyhjä.
Vintille pääsee tuplaovista. Kun silmät tottuvat hämärään, seikkailumieli ottaa vallan. Mitä kaikkea muhista voisi löytyäkään? Löytyisikö täältä se miekka, jonka venäläisen varuskunnan päällikkö ojensi lakeuden talonpoikien edustajalle Heikki Tuomikoskelle antautumisen merkiksi sisällissodassa vuonna 1918? Se kun on kateissa.
Jos talo itsessään henkii historiaa, niin vintillä vasta menneisyyden kaiut iskevätkin lempeästi luihin ja ytimiin. Olisipa taskulamppu!
Yhdessä kohtaa seisovat vanhojen kangaspuiden osat, toisaalla näkyy vanhoja ikkunanpokia. Siellä täällä on vanhoja huonekaluja. Sekä rojua ja pölyä.
Kömmin takaisin valoon. Vinttiaulan katto on maalattu räikeän keltaiseksi. Yläkerta remontoitiin nuorisotoimen käyttöön 1970-luvulla.
– Moderni sävy, naurahtaa kunnan rakennusinsinööri Silja Syri.
Milloin talosta tuli sininen? Sitä ei kumpikaan tiedä. 1920-luvulla rakennus on ainakin ollut vuoraamaton. Ainoastaan vuorilaudat ja ikkunalistat ovat olleet valkeat. Päällä oli pärekatto.
Jatkamme kierrosta. Alakerran iso sali on sekin täynnä välähdyksiä menneestä. Aiemmin siellä kokoontui kunnanvaltuusto, nyt päädyissä ovat salibandymaalit. Kaksi jyhkeää pönttöuunia seisovat salin reunalla.
Tervo ja Syri miettivät paljonko polttopuita ne nielisivät antaakseen lämpöä.
Pienemmästä salista löytyy kunnan vanha kassakaappi. Sen edessä ovat lastenvaunut.
Toistaiseksi Sinisen talon tulevaisuudesta ei ole tehty päätöstä. Rakennuksessa on asemakaavassa suojelumerkintä sr2, mikä tarkoittaa sen olevan rakennustaiteellisesti arvokas tai kyläkuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus. Sitä ei saa purkaa ilman pakottavaa syytä. Korjaus- ja muutostöiden tulee säilyttää rakennuksen rakennustaiteellinen arvo.
Lisäksi Museovirasto on luetteloinut rakennuksen valtakunnallisesti arvokkaaksi kohteeksi.
Kunta yritti myydä vuosi sitten keväällä noin 300-neliöistä rakennusta huutokauppasivustolla. Asuinkäyttöön taloa ei tarjottu, vaan sitä kaavailtiin esimerkiksi matkailukäyttöön. Tarjouksiakin tuli, mutta lopulta myynti meni puihin ostajaehdokkaasta johtuvista syistä.
Sen jälkeen kunnassa mietittiin voisiko Sininen talo jälleen palvella kunnan omia tarpeita. Viime kesänä luottamushenkilöt vaihtuivat ja talon tulevaisuus jäi odottamaan.
– Nyt olisi hyvä aika miettiä ja ideoida, Silja Syri kannustaa.
Rahaa. Sitä tämäkin talovanhus tarvitsisi. Vuonna 2014 tehty kuntokartoitus nostaa esille haasteita: sisäilmaa voivat heikentää muun muassa ryömintä- sekä ullakkotilan rakenteet sekä ilman kulkeutuminen rakenteiden läpi.
Sisäilmaongelmista on vuosien mittaan kärsittykin.
– Rakenteista ei ole otettu mikrobinäytteitä, joten tällä hetkellä kovin tarkkaa tietoa rakenteellisista haasteista tai niiden vakavuudesta ei ole. Sisäilmasta on otettu mikrobinäytteitä vuonna 2015, mutta niiden perusteella on vaikea vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä, Syri miettii.
Jotta Sinisen talon kunnostamisen euromääräinen arvioi voitaisiin tehdä, tarvittaisiin lisätutkimuksia. Joka tapauksessa summa nousee satoihin tuhansiin. Alapohjan kanssa on ongelmaa, ullakon rakenteitakin tulisi uusia.
– Hirsirunkoinen rakennus on ihanteellinen täysin peruskorjattavaksi uusille perustuksille. Salin kohdalla on 1980-luvulla valettu teräsbetonilaatta. Ikkunat on jossain vaiheessa uusittu.
Helmiäkin rakenteissa on, kuten isot tulisijat.
– Mutta niitäkin voi olla hankala säilyttää.
Myynnin ja tulevan käyttötarkoituksen tekee haasteelliseksi rakennuksen sijainti. Se seisoo asemakaavassa urheilu- ja virkistyspalvelujen alueella. Olemassa oleva kaava ei mahdollista rakennuksen asuinkäyttöä eikä tontin lohkomista.
– Jos tontti lohkottaisiin, ei kaavan mukaista rakennusoikeutta olisi niin paljoa kuin talossa on neliöitä. Omistuksenvaihdoksen osalta tämä olisi haastavaa. Tiealuekin on lähellä, Silja Syri summaa.
Parkkialue on yhteinen urheilukentän kanssa. Se on ongelma, varsinkin jos Sininen talo muokkautuisi yrityskäyttöön.
– Tähän saisi vaikka hienon ravintolan, sillä rakennuksessa on ihania saleja ja avointa tilaa. Tai tapahtumakeskuksen! Pitää olla selkeä visio ja käyttötarkoitus.
Mutta voisiko rakennuksen siirtää? Kaupanteon yhteydessä kunta piti sitä mahdollisena. Kyllä, nyökkää Syri, mutta tietää työmäärän olevan iso joka tapauksessa.
Pekka Tervo toivoisi rakennuksen olevan jatkossakin yleishyödyllisessä käytössä.
– Näin voitaisiin vaalia rakennuksen perinnettä. Osittain rakennus voi toimia myös urheilukentän oheistilana. Esimerkiksi koiranäyttelyissä tätä on käytetty tuomariston ruokailutilana.
Entä jos Sininen talo säilytettäisiin osaksi kaavailtua uutta Vilho Lampi -keskusta? Kirjaston vieressä on tilaa, ja pala vanhaa rakennettua historiaa mahtuisi sekin modernien rakennusten keskelle. Esimerkiksi Keski-Euroopassa on upeita esimerkkejä siitä, miten vanhaa ja uutta arkkitehtuuria on yhdistetty toisiinsa.
Eikö se onnistuisi meilläkin?
Kierros on päätöksessä. Käymme ajatuksiamme läpi kahviotilassa. Hieno talo hienolla historialla, kiteytämme yhdessä.
Ikkunoista näkyy elämää. Yläkoululaiset ovat liikuntatunnilla. Monikohan heistä talon ohi kävellessään toivoo, että jospa seinät osaisivat puhua!
Se olisi jännää se.
Mitä sinä haluaisit Siniseen taloon? Millaiseen käyttöön se voisi tulla? Kerro ideoistasi meille! Laita sähköpostia toimitus@rantalakeus.fi tai jätä viestisi täältä.
EDIT: 4.2.2022 kello 15.25. Korjattu uunien nimeksi pönttöuuni. Aiemmin jutussa puhuttiin kakluuneista.
