Tupoksen koulun rehtori Satu Kemppainen kertoo oppineensa lukemaan ensimmäisellä luokalla. Erityisesti äänikirjat ovat tulleet hänelle tärkeiksi. Kohtuullisen pitkä työmatka tarjoaa aikaa kirjojen kuuntelemiselle. Kuuntelu vapauttaa enemmän kuin paperikirjat.
Kemppainen lukee paljon erityisesti englannin kielellä, sillä se ylläpitää hyvin kielitaitoa. Äänikirjat hän kuuntelee yleensä suomen kielellä. Kemppainen kertoo, että häneen on tehnyt vaikutuksen Delia Owensin Suon villi laulu sekä Elena Ferranten Napoli-kirjasarja.
Kemppaiselle lukeminen on rentoutumiskeino. Aamulla herätessään hän tykkää laittaa ensimmäisenä kirjan kuulumaan. Hän kertoo, että lukeminen ruokkii mielikuvitusta ja antaa elämälle erilaista näkemystä sekä laajentaa omaa mielikuvaa asioista. Lisäksi Kemppainen kertoo, että kirjan luku on antanut analyyttista otetta elämään.
– Lukeminen on lahja. Jos jonkin lahjan saisi antaa nuorille, se olisi lukemisen nautinto, Kemppainen toteaa.
Rehtori suosittelee nuorille erityisesti Harry Potter- kirjoja englannin kielellä.
Tupoksen koulun kuraattori Milja Hihnala on oppinut lukemaan ekaluokalla. Hihnala lukee nykyään vähemmän paperisia kirjoja, koska hän on siirtynyt enemmän äänikirjojen puolelle. Hän kuuntelee äänikirjoja lenkkeillessään koiransa kanssa, tehdessään kotitöitä sekä toisinaan työmatkoillaan.
Paperisia kirjoja Hihnala tykkää lukea, kun hän saa olla yksin ja rauhassa syventyä rakkaan klassikkokirjansa äärelle. Lapsena Hihnala luki J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -kirjaa siihen asti, kunnes se kului puhki.
Vera Miettisen Eerika-kirja sekä Andreas Slättin Kevinin kuolema ovat tehneet vaikutuksen Hihnalaan. Kirjat kertovat tosielämän lapsiin kohdistuvista rikostapauksista, ja ne ovat Hihnalan mukaan järkyttäviä lukukokemuksia. Hänen mielestään jokaisen, joka työskentelee sosiaali- ja terveysalalla, pitäisi lukea tai kuunnella Eerika-kirja.
Lukeminen tarkoittaa Hihnalalle omaa aikaa ja mahdollisuutta päästä arjen keskeltä johonkin toiseen maailmaan. Hänen mielestään nuorten pitäisi lukea enemmän, koska se avartaa maailmankatsomusta ja sanavarasto kasvaa lukiessa. Kirjoista voi myös oppia jotain uutta. Hihnala suosittelee nuorille luettavaksi Terry Pratchettin fantasiakirjoja, jotka ovat parodioita meidän maailmastamme.
Limingan sivistysjohtaja Päivi Mäki muistelee osanneensa lukea jo ennen koulun alkua. Hän kertoo lukeneensa nuorena tyttönä läpi lähes koko kotikylänsä sivukirjaston. Mäki kertoo kuuntelevansa keskimäärin 45 kirjaa vuodessa.
– Äänikirjoja voi kuunnella melkein missä vaan, hän toteaa.
Mäki kertoo, kuinka ei huomaakaan, miten kotityöt tulevat tehtyä siinä samalla. Hän pitää kirjojen lukemisesta ja kuuntelemisesta yhtä paljon, mutta kertoo kuitenkin äänikirjojen kuuntelun tulleen läheisemmäksi, kun voi yhtä aikaa hoitaa askareitaan tai harrastaa liikuntaa.
Mäki lukee monenlaista kirjallisuutta, kuten romaaneja, elämäkertoja sekä eri kulttuureihin ja itsensä kehittämiseen liittyvää kirjallisuutta. Hän kertoo kuuntelevansa tällä hetkellä kirjoja vanhempiensa nuoruuden ajasta, toisesta maailmansodasta.
Gabriel Garcia-Marquesin kirja Sadan vuoden yksinäisyys on tehnyt sivistysjohtajaan vaikutuksen, koska se on niin ihanan hulvaton ja tapahtumarikas. Mäki kertoo pitäneensä lapsena kovasti Enid Blytonin Viisikko-sarjasta. Hänelle lukeminen on rakas harrastus, josta löytää aina seuraa. Mäki ajattelee, että ihminen, joka osaa nauttia kirjoista, ei ole koskaan yksin.
Mäen mielestä nuorten tulisi lukea enemmän, sillä se helpottaa oppimista eri aineissa ja kirjoista oppii niin paljon elämästä, ihmisenä olemisesta ja maailmasta. Hän myös toteaa, että löytyy varmasti kirjoja, joissa on samantapaisia tilanteita kuin on itse kokenut.
– Kirja voi auttaa näkemään asian eri näkökulmista ja avata tilanteeseen jonkin ratkaisun, Mäki kertoo. Hänen suosituksensa nuorille ovat Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläinen ja historiallinen rikosromaani Umberto Econ Ruusun nimi.
Toivottavasti kaikki lapset, nuoret ja aikuiset innostuisivat lukemaan enemmän ja kokemaan kirjojen ihmeellisen maailman näiden haastatteluiden innoittamana.
Juttu on kirjoitettu Tupoksen koulun nuorten verkkotoimituksessa, joka 7.-11. helmikuuta tuottaa sisältöä Rantalakeuden verkkoon.
