Vastikään päättynyt vuosi on ollut kaiken kaikkiaan erikoinen vuosi, täynnä kaikenlaisia käänteitä. Erityisesti loppuvuoden tapahtumat saivat odottamaan vuoden vaihtumista, toivomaan uudesta entistä parempaa.
Mutta mitä meille viime vuodesta on jäänyt käteen? Vuoden aikana on ehtinyt Hailuodossa tapahtua jos jonkinmoista. Osa käänteistä on ollut luettavissa lehdistä, mutta paljon on sitäkin, mikä on jäänyt mainitsematta.
Paljon on hyviä hetkiä, joita on saatu yhdessä viettää silloin, kun rajoituksia ei vielä juurikaan ollut. Yhdistysten järjestämät pienimuotoiset tapahtumat, jotka ovat ehkä jääneet vähemmälle huomiolle: lettukestit vanhuksille, isänpäivän makkaranpaisto Ryöppään helmen laavulla, talkoot ja heijastinpolku, kyläjoulukalenteri siltä osin, kun tapahtumat pystyttiin pitämään. Iltatori, runon ja musiikin illat, monenlaiset ex tempore -tapahtumat…
Lista on pitkä, ja se kertoo siitä, että meillä on hieno yhteisö, joka haluaa puhaltaa yhteen hiileen. Yhteisö, joka haluaa kaikkien vaikeuksienkin keskellä pitää huolen niistä elämän pienistä iloista. Yhteisö, johon on ollut ilo kuulua, ja johon kuulun mielelläni vastakin. Yhteisö, joka tekee paljon yhdessä.
Ehkä juuri sitä toivonkin nyt uudelle vuodelle. Yhteistyökykyä kaikkien kesken: sitä, että pystyttäisiin siirtämään kalvavat erimielisyydet sivuun, unohdettaisiin vanhat kaunat ja siirrettäisiin ajatukset muihin, kehittävämpiin asioihin. Unohdetaan vastakkainasettelu, ojennetaan käsi, ja lähdetään yhdessä rakentamaan uutta. Siihen tarvitaan vain vähän vaivannäköä, mutta lopputulos voi olla upea. Uskon ja luotan siihen, että me kaikki siihen pystymme. Jokaisen täytyy kuitenkin tehdä oma osansa.
Viime vuosi on ollut hyvin opettavainen. Siihen on sisältynyt omalta kohdaltani paljon muutoksia, mutta niilläkin on ollut tarkoituksensa. Tuokoon tuleva vuosi muutoksia parempaan suuntaan. Tuokoon se meille rohkeutta tehdä tarpeellisia muutoksia elämässä ja omassa toiminnassa, jotta kaikilla olisi parempi olla. Tuokoon uusi vuosi myös ilon pirskahduksia, pieniä ilon hetkiä, jotka voi tallettaa muistojen helminauhaan.
Niistä ilon hetkistä voi ammentaa synkempinä aikoina paljon. Ne pienet, iloiset asiat tuovat elämään sisältöä paljon, jos vain muistaa niistä nauttia.
Pimeään aikaan, kun luonnon valo on vähissä, meidän täytyy luoda omaa valoamme. Se valo on meillä kaikessa hyvässä, mitä teemme toisille. Hyviä asioita tekemällä luomme valoa paitsi itsellemme, myös muille. Ainoana uuden vuoden lupauksena aion luvata sen, että teen päivittäin ainakin yhden hyvän asian, josta tulee hyvä mieli. Se voi olla ystävällinen sana jollekin, jokin pieni auttamisen teko. Se voi olla myös ystävällinen sana itsellesi.
Itselleen ystävällisesti puhuminen unohtuu välillä, ja siksi sitäkin on hyvä harjoitella säännöllisesti. Sillä tavoin saat oman sisäisen valosi loistamaan kirkkaampana.
Pitkä synkkä aika jättää aina jälkensä, mutta sen jälkeen tuleva auringonnousu tuntuu sitäkin värikkäämmältä. Olemme onneksi menossa kirjaimellisesti valoisampia aikoja kohti. Toivottavasti muutenkin kuin päivän pitenemisen suhteen. Tässä joulun pyhien aikaan, kun selailin vanhoja kuvia ja ihastelin niitä kaikkia huikaisevia auringonnousuja, joita pelkästään tämän vuoden aikana olen ehtinyt todistaa, tuntuivat ne kovin kaukaisilta. Mutta jo hetkisen kuluttua aurinko nousee aikaisemmin, saamme nauttia valoisista, upeista pakkaspäivistä, ja kenties myös jäätiellä ajamisesta.
Käännetään siis katseet valoisampaan kevääseen ja unohdetaan synkkä talvi.