Ilo korona-aikana kasvaneesta syntyvyydestä oli lyhyt. Tilastokeskuksen ennakkotilaston mukaan tammi-kesäkuussa 2022 Suomessa syntyi ennätyksellisen vähän lapsia, 22 180. Se on 2 543 vähemmän kuin viime vuonna. Nyt on palattu takaisin laskevan syntyvyyden tielle, jolla oltiin ennen korona-aikaa edeltävät kymmenisen vuotta.
– Vuosien 2020 ja 2021 syntyvyyden kasvu oli aika pieni. Verrattain syntyvyys pysyi silloinkin aika matalana. Nyt on palattu aiempien vuosien trendiin, kertoo yliaktuaari Johanna Lahtela Tilastokeskuksesta.
Trendi on ollut laskeva kaikissa Suomen maakunnissa. Kokonaishedelmällisyyslukujen muutosten perusteella suurimmat häviäjät ovat Etelä- ja Pohjois-Karjala sekä Kainuu. Ahvenanmaalla, Uudellamaalla ja Pohjanmaalla lasku on vähäisintä. Pohjois-Pohjanmaa on yhä syntyvyydessä kärkipäässä Keski-Pohjanmaan jälkeen, mutta Pohjois-Pohjanmaallakin syntyvyys on laskussa.
Vielä 2000-luvun alussa Suomi oli eurooppalaisittain esimerkkimaa verrattain korkean syntyvyyden takia, luonnehtii Johanna Lahtela. Sitten tuli käänteentekevä lama, joka sai nuoret aikuiset lykkäämään lastenhankintaa. Vaikka talous alkoi kehittyä parempaan suuntaa, syntyvyyden lasku jatkui.
– Siinä vaiheessa on varmaankin tullut mukaan ajatus vanhemmuuden raskaudesta. Edelleen syntyvyyden lasku näkyy voimakkaasti juuri ensimmäisen lapsenhankinnan siirtämisenä. Minusta tämä kertoo siitä, että vanhemmuuteen ei haluta ryhtyä, jos sen epäillään olevan este monelle muulle tekemiselle. Tämä oli voimistuva trendi laman jälkeen, pohtii Kelan erikoistutkija Anneli Miettinen.
Hän huomauttaa, että syyn etsiminen laskevalle syntyvyydelle on osittain arvuuttelua. Ei ole olemassa aineistoja vuosikymmenten takaa siitä, oliko ihmisillä samankaltaisia ajatuksia vanhemmuudesta.
– Nyt viimeisimmissä Väestöliiton barometreissa näkyy jossain määrin mielikuva siitä, että lastensaantia lykätään muiden mielenkiinnon kohteiden vuoksi. Mikä kertoo ehkä siitä, että nämä tekijät ovat tulleet painavammaksi kuin perinteiset taloussyyt, Miettinen jatkaa.
Kun lastenhankintaa siirretään, on ensisynnyttäjien ikä edelleen noussut. Tällä hetkellä ensisynnyttäjien ikä on keskimäärin 30,0 vuotta. Miettisen mukaan suhteessa eniten on lisääntynyt ”iäkkäiden” eli yli 40-vuotiaina ensimmäisen lapsensa saavien osuus.
– Koko naisjoukossa tämänikäisten synnyttäjien osuus on vielä lukumäärällisesti pieni, mutta kasvu on suurinta juuri iäkkäissä ensisynnyttäjissä. Todennäköisyys raskauden onnistumiseen on kuitenkin aika pieni, jos ensimmäistä lasta suunnittelee vasta 40 vuoden myöhemmälle puolen.
Yhden lapsen isä Miska Ylimäki arvelee, että perheen talouspuoli vaikuttaa usein lapsettomuuteen. Mikäli Ylimäki hankkisi myös toisen lapsen, hänen perheensä joutuisi luonnollisesti leikkaamaan muista menoista.
– Ei voitaisi pitää sitä elintasoa, jolla halutaan lapsen kanssa olla.
Miettinen on törmännyt selvitystyössään mielenkiintoiseen seikkaan: lapsettomaksi jäävä on yhä useammin matalasti koulutettu nainen, kun ennen lapsettomaksi jäävä oli tyypillisesti korkeasti koulutettu nainen.
– Miesten kohdalla on ollut pidempään vallitsevana trendinä, että korkeammin koulutetut miehet ovat vähemmän lapsettomia ja saavat usein toivomansa lapsimäärän ja vähiten koulutetut miehet sitten taas eivät. Nyt tämä sama näyttää koskeva myös matalasti koulutettuja naisia. Parisuhdetekijät ovat keskeisellä sijalla. Eli ei löydy kumppania tai sitten se löytyy liian myöhäisessä vaiheessa, kun hedelmällinen ikävaihe alkaa olla ohi.
Miettinen pitää huolestuttavana, että myös keskiasteen koulutetuilla lapsettomuus näyttää kasvavan.
– Se on ehkä sikälikin yllättävää, että se on ollut perinteisesti ryhmä, jossa yleensä perheellistytään ja saadaan lapsia. Ajattelisin, että siinä ryhmässä toimeentulotekijät voivat osittain selittää lastensaannin siirtymistä.
Väitöskirjassaan Miettinen tarkastelee erityisesti sitä, miten työttömyys tai toimeentulo on vaikuttanut lastenhankintapäätökseen 1990-luvun alusta näihin päiviin. Miettinen on huomannut naisten ja miesten resurssien samankaltaistuneen.
– Enää ei riitä pelkästään se, että mies on töissä ja saa jotain tuloja. Nyt näyttää siltä, että myös naisen työssäkäynnillä voi olla jopa ratkaisevampi merkitys lastenhankintapäätökseen. Se tekee parien lastensaannista paljon haavoittuvampaa.
Väestöennusteen mukaan Suomen väkiluku kääntyy laskuun 2030-luvulla. Pienet ja keskisuuret kunnat ovat tuolloin suurten haasteiden edessä. Lapsia alkaa puuttua päiväkodeista ja kouluista ikäluokan verran.
– Siinä vaiheessa joudutaan miettimään, pystytäänkö palveluita ylipäänsä tarjoamaan, jos kunnan varhaiskasvatuspalvelu- tai koulukysyntä on muutaman lapsen varassa. Kouluissa voidaan ehkä miettiä etäratkaisuja, vaikkakaan ei ihan pienten lasten kohdalla.
Kun työikäinen väestö vähenee ja eläkeikäinen väestö kasvaa, merkitsee tämä Miettisen mukaan haasteita myös eläkejärjestelmälle.
– Tulevaisuudessa joudutaan varmasti pohtimaan eläkkeelle siirtymisen ikää tai eläkkeiden tasoon tehtäviä muutoksia.
Aikajaksoa tälle Miettinen ei osaa sanoa.
–Väestön ikääntyminen on väistämätöntä, eikä se koske pelkästään Suomea. Vaikka maahanmuutto pystyy jossain määrin varmasti paikkaamaan työvoimapulaa, myös maahanmuuttajat ikääntyvät.
Viisasten kiveä laskevan syntyvyyden nousuun ei ole löydetty. Kysymys saa Kelan erikoistutkija Anneli Miettisenkin huokaamaan.
– Voi, vielä tuossa kymmenen vuotta takaperin olisin ollut sitä mieltä, että toimeentuloon tai perhepolitiikkaan liittyvät tekijät olisivat tärkeitä, mutta nyt en ole enää varma onko sekään se viisasten kivi. Toki niillä on merkitystä. Jos meillä ei olisi päivähoitoa tai muita perheiden tukia, voisi syntyvyys olla vielä matalammalla. Mutta en oikein usko, että vaikkapa lapsilisiä korottamalla saataisi syntyvyys nousuun.
Yhtenä asiana Miettinen nostaa esiin asumiseen liittyvät kysymykset. Edullisemmat asunnot isoissa kaupungeissa voivat vaikuttaa perheen lapsilukumäärään.
Ratkaisua tilanteeseen erikoistutkija hakisi myös työelämän puolelta.
– Jollain tapaa työelämän joustojen kautta voisi olla ehkä yksi keino vaikuttaa. Toki luulen, että se vaikuttaa siinä vaiheessa, kun lapsia on jo lapsia. Se tuskin vaikuttaisi ensimmäisen lapsen hankintaan.
Ratkaisua Miettinen hakisi myös opintojen päättymisen ja työuran aloittamisen saumaan.
– Muutama vuosi sitten Väestöliitossa tehtiin laadullisia haastatteluita nuorten aikuisten keskuudessa ja siellä tuli esiin varsinkin korkeammin koulutettujen naisten kohdalla se, että yksi lastenhankinnan lykkäämisen syy on se, että halutaan ensin saada oma ura alkuun.
– Jos opinnot päättyvät, kun nainen on 27-vuotias ja uraa aloitellaan sitten siitä pari seuraava vuotta, ehkä tähän vaiheeseen voitaisiin yrittää löytää ratkaisua, joka helpottaisi ensimmäisen lapsen hankintaa.