Mitäs kesäsuunnitelmia teillä? Kymmenen päivän All inclusive -loma viiden ja puolen tähden hotellissa kaukana Suomen vähälumisesta kesästä? Viikon extreme selviytymiselämys hakusanoilla teltta, puukko ja kuinka sytytän nuotion ilman tulitikkuja? Matkailuauto? Junamatka? Lentokone?
Paineistetun ja suorituskeskeisen arjen vastapainoksi toivoisi lomalla oikeastaan vain hengähdystaukoa. Sehän on sitten makuasia, hengittääkö mieluummin omalla takapihalla, mökillä vai ulkomailla aurinkotuolissa.
Lapsiperheessä kesäloman suunnittelussa täytynee ottaa huomioon myös pienimmät. Onko siis aivan välttämätöntä juosta kilpaa Särkänniemestä Muumimaailmaan ja Ranuan eläinpuiston kautta kotiin?
Vuosia sitten kuuntelin radiohaastattelua, jossa lapselta kysyttiin, mikä oli Korkeasaaren vierailussa parasta. Vastaus kuului, että mielenkiintoisin eläin oli portilla vastaan tullut orava.
Meillä aikuisilla on helposti ajatus siitä, että jälkikasvumme kaipaa elämyksiä, mutta näistä aikuisilla ja lapsilla voi olla erilaiset käsitykset. Kieltämättä isommat lapset saattavat jo vaatia muutakin viihdykettä kuin lähimetsän muurahaisia, koska kaikki muutkin pääsevät reissuun.
Joskus minullakin oli tapana paeta lomalla lentoteitse muihin maisemiin. Korona-ajan suurin murhe olikin, ettei maailmalle enää päässyt. Pakon edessä täytyi katsella lähemmäs.
Ja mitä kaikkea läheltä löytyikään! Suomen luonto on valtavan kaunis. Mökille voi ottaa muutaman hyvän ystävän, perheen tai oikeasti läheisiä ja siedettäviä sukulaisia. Muutamakin päivä poissa kotipihalta piristää kummasti, jos aika on vietetty oikeassa seurassa.
Mutta ei kaikilla ole varaa matkustaa kotimaassa sen enempää kuin kaukomaillakaan. Opiskeluaikoina pienen tytön yksinhuoltajaäitinä kesät kuluivat töissä, jotta talven pitkinä iltoina pysyttiin puurossa. Silloin tuli todettua, että mukavia kesäpäiviä voi viettää aivan omissa nurkissa, toki asuimme Oulussa. Nallikari, Ainolan puisto ja Torinranta olivat aurinkoisena päivänä hyvinkin komeita kohteita. Piknikhuopa, mehu ja eväsleivät riittivät varusteiksi. Toki me joskus irrottelimme ja haimme lähikaupasta mukaan myös jäätelöt.
Keleistähän ei koskaan tiedä, mutta sadepäivinä suuntaamme usein kirjastoon. Siellä on kirjojen lisäksi myös musiikkia, elokuvia, sarjakuvia, lautapelejä ja lainattavia urheiluvälineitä. Aivan todella viihdyttävä paikka, eikä maksa mitään! Kun lainaa pari kirjaa matkaan, kuluu aika mukavasti kotonakin.
Toivoisinkin ennen kaikkea, että tänä kesänä unohtaisimme suorittamisen ja nauttisimme kesästä, olipa taloudellinen tilanne mikä tahansa tai tyyli rentoutua omintakeinen.
Jos on niin onnekas, että saa pitää lomaa, siitä kannattaa iloita, vaikkei pystyisikään tarjoamaan jälkikasvulle spektaakkelimaisia vacation resort -kokemuksia. Toki saa iloita siitäkin, jos sinne reissuun pääsee, mutta ei pidetä onnistuneen loman mittapuuna siitä, kuinka monen kilometrin päähän kotiovelta on päässyt sitä viettämään.
Minun aikomukseni on jättää arkipyörä taakse ja vaihtaa maisemaa heti loman alkaessa. En yritä retostella, vaan minulla on ikävä. Esikoiseni asuu 526 kilometrin päässä, emmekä ole hetkeen olleet samalla leveyspiirillä enemmän kuin hätäisen viikonlopun verran. Bonuksena matkan ajan saa pitää taukoa kotitöistä, ja se tulee ihan tarpeeseen loman alkuun. Pyykkejä ehtii sitten pestä lähempänä töihin paluuta.
Ja jos nyt sitten olet siellä kesätöissä, muista suomalainen sananlasku: Onni yksillä, kesä kaikilla! Hyvää kesää aivan kaikille!