Kolumni

Tyr­nä­vän kun­nan­joh­ta­ja Vesa kir­joit­taa Hel­sin­gin Sa­no­mien­kin jut­tu­ku­vi­tuk­seen pää­ty­nees­tä Tyr­nä­vän mei­je­ri­aluees­ta ja pal­jas­taa mitä kuuluu juh­la­sil­lal­le: "His­to­rial­li­ses­ti ar­vok­kai­ta ra­ken­nuk­sia ja alueita on vaikea ar­vot­taa rahassa tai ver­tail­la muihin in­ves­toin­ti- tai kor­jaus­tar­pei­siin."

-

Olipa mukava yllätys, kun lauantaiaamuna avasin Hesarin. Lehdessä oli iso artikkeli, jossa mainostettiin V90 kartano-Volvoa eli Volvon suurimman henkilöauton farmarimallia. Sinällään on jokaisen oma asia, mitä automerkkiä pitää hyvänä. Siihen en ota kantaa. Totean vain, että kyllä Volvo on aina sopinut pohjolaan ja sen maisemiin. Ainakin minun mielestäni. Enkä kyllä sen kyydistäkään tai turvallisuudesta löydä moitittavaa.

No, jos nykymaailman muutosten puhaltaessa kartano-Volvo tuntuu lajinsa viimeiseltä, tietyllä tapaa sitä on myös maisema, johon kyseinen menopeli oli artikkelissa varsin sujuvasti ja osuvasti asetettu. Nimittäin Tyrnävän meijerialueen talviseen ja rauhallisuutta huokuvaan maisemaan.

Vapaasti osia lainatakseni Tyrnävän Meijerikatu 1906 – 2010 kirjoittajilta, Tyrnävän Osuusmeijeri perustettiin vuonna 1905. Voimakkaana karjapitäjänä tunnetulla Tyrnävällä oli toiminut aikaisemmin kuusi kyläkohtaista yhtiömeijeriä ja useita talomeijereitä. Aluksi meijerissä valmistettiin vain voita. Maitomäärän nopeasti kasvaessa tila kävi kuitenkin ahtaaksi. Samalla tuotantoa haluttiin laajentaa juuston valmistamiseen. Alueella tuotettiin myös jonkin verran sahatavaraa vientiteollisuuden tarpeisiin. Meijerin liiketoimintaan kuului myös mm. turvepehkutehdas, jossa käytettiin meijerin jätetuotteet. Meijeriin kuului myös hieman maanviljelystoimintaa ja merkittävä metsäomaisuus.

Pian kuitenkin juustolakin kävi ahtaaksi, jolloin aloitettiin uuden juustolan suunnittelu, joka rakennettiinkin Suomen itsenäistymisen ja jälkimaininkien aikoihin vuosien 1917 ja 1918 aikana.

Huolimatta käynnissä olevasta ensimmäisestä maailmansodasta, Suomessa käydystä vapaussodasta sekä vaikeasta ja epävarmasta taloudellisesta tilanteesta Tyrnävän Osuusmeijeri investoi rohkeasti.

Meijerin toiminta oli laajaa ja monipuolista. Toiminnallisesti paras aika ajoittuu vuosille 1910 – 1930. Koko meijerialue oli Tyrnävän toiminnallinen keskuspaikka. Pelkästään hevosia saattoi olla jopa 100 myllyn ja sahan edessä aamuisin, kun eri puolilta pitäjää oli tultu käymään meijerillä, myllyssä, sahalla tai Osuuskaupassa.

Meijerialue on vaikuttanut merkittävästi Tyrnävän elämään. Erityisen suuri vaikutus sillä on ollut maatalouden kehittymiseen. Lopulta kuitenkin eri syistä johtuen meijerin toiminta alkoi hiipumaan 1940-luvulla ja maidon vastaanotto lopetettiin 1947. Sahatoiminta jatkui aina 1980-luvun alkuun saakka ja myllytoiminta alkuvuoteen 1993, jolloin mylly siirtyi toisiin tiloihin.

"Tällä hetkellä juhlasillan osalta on neuvottelut käynnissä Puolustusvoimien kanssa. Tavoite on, että Puolustusvoimat rakentaa sillan ja kunta hankkii materiaalit."
Vesa Anttila
kunnanjohtaja

Syyskuussa 1991 kunnanvaltuusto päätti ostaa koko meijerialueen rakennuksineen ja rakentaa myllyrakennukseen kirjasto. Päätös merkitsi sitä, että koko alue palautuu ennen pitkää toiminnallisesti vilkkaaksi paikaksi ja alueen henki säilyy.

Parhaillaan käymme keskustelua Nahkurin alueesta, joka olennaisesti kuuluu meijerialueeseen ja 2017 kunnanvaltuustossa tehdystä juhlapäätöksestä rakentaa alueelle juhlasilta. Itse näen, että tämä keskustelu on tarpeen. Näen myös, että kyseinen meijerialue on kokonaisuus, johon kuuluu koko alueen jokivarsi pururatoineen ja kevyenliikenteenväylineen ja Nahkurin alue juhlasiltoineen.

Silta kuvastaa paljon erilaisia asioita. Se yhdistää ihmisiä, sukupolvia ja alueita sekä historiaa ja eri aikakausia.

Historiallisesti arvokkaita rakennuksia ja alueita on vaikea arvottaa rahassa tai vertailla muihin investointi- tai korjaustarpeisiin. Monen alueen tai rakennuksen merkitys on syvällisempää. Ne muokkaavat jopa ihmisten tai kunnan identiteettiä. Siksi näille rakennuksille tai alueille tulee usein suojelustatus. Tällöin on minusta päivän selvää, että kyseisistä alueista täytyy pitää huolta ja ne on entisöitävä systemaattisesti niille kuuluvaan arvoon. Mielestäni liian moni kulttuurihistoriallisesti arvokas alue on tuhottu tai rakennus on puskettu nurin nyky-yhteiskunnan tieltä.

Asioita voi kuitenkin tehdä monella tapaa. Minusta oikea tapa on keskustella ja hakea ratkaisua. Perinteisesti kunta on rakentanut ja korjannut tai se on ostanut kyseisen palvelun yksityiseltä. Tällä hetkellä juhlasillan osalta on neuvottelut käynnissä Puolustusvoimien kanssa. Tavoite on, että Puolustusvoimat rakentaa sillan ja kunta hankkii materiaalit. Kyseinen malli hyödyntää monella tapaa kumpaakin osapuolta. Vaikka kyseinen hanke on vielä alkumetreillä, niin olkoon se esimerkki siitä, että me voimme saada paljon aikaiseksi, kun keksimme vain keinot!

Vesa Anttila

Tyrnävän kunnanjohtaja