Kolumni

Tuija kysyy: Mitä tänään opit koulussa?

-

Suomalaiset nuoret kävivät viime vuonna yli 17 000 keskustelua turvallisen aikuisen kanssa Pelastakaa Lasten nettipalvelussa.

Voi vain kuvitella, miten tarpeellinen tämä mahdollisuus oli jo tuolloin, vaikka koronaviruksesta ei vielä tiedettykään.

Silti mietitään, josko sote-järjestöjen budjetteja voitaisiin leikata. Mielestäni nyt ei ole oikea aika leikkauksille. Meillä Kempeleessäkin on lukuisia perheitä, joiden lapsissa on toisen asteen koulutuspaikkaan hakijoita. Ja jotka eivät voi aloittaa opintoja, koska oppimateriaalit ovat liian kalliita.

Jos olet työtön yksinhuoltaja ja sinulla on useampi alaikäinen lapsi, miten pystyt turvaamaan esimerkiksi lukiolaisesi oppimateriaalikustannukset? Ei ole helppo rasti.

Kirjat maksavat useita satoja euroja. Siihen vielä mahdollinen toimivan läppärin hankinta. Kenties vielä bussikortti. Kenen puoleen he voivat kääntyä, jos ehdotetut sote-järjestöjä koskevat budjettileikkaukset toteutuvat? Ihmettelen isosti.

Olen viime aikoina saanut kuulla lukuisten perheiden talousvaikeuksista, joita kevään koronaviruspandemia pahensi entuudestaan rajoituksineen. Moni äiti ja isä jäi työttömäksi tai lomautetuksi.

Perheet joutuivat taistelemaan toimeentulonsa puolesta. Perheiden eriarvoisuus kasvoi. Tiedetään, että perheen köyhyys vaikuttaa lapseen kokonaisvaltaisesti. Sillä on laajat vaikutukset lapsen ja nuoren hyvinvointiin, opiskeluun, harrastuksiin ja sosiaalisiin suhteisiin.

Eväitä Elämälle -oppimateriaalihakemuksessa kysytään, mikä merkitys tuella olisi perheellenne?

Eräs hakija kirjoitti: ”Tuki helpottaisi taloudellista taakkaa. Helpottaisi henkistä jaksamista, ja jäisi ruokaan ja laskuihin hieman enemmän rahaa.

Lapsi pystyisi keskittymään opiskeluihin, eikä hänen tarvitsisi huolehtia, riittääkö rahat.”

Pelastakaa Lapset on ollut mukana tekemässä hallitukselle vetoomusta, jossa vaaditaan lapsiperheköyhyyden torjumista syksyn talouspäätöksillä, järjestöjen rahoituksen turvaamista, lastensuojelun asiakasmitoituksen toteuttamista sekä lasten hyvinvointia vahvistavan yhteistyön kehittämistä perhekeskustoiminnan sekä osaamis- ja tukikeskustoiminnan kautta.

Nämä kaikki ovat tärkeitä.

On huomattava, että esimerkiksi lapsilisien reaaliarvo on tällä hetkellä noin 19 prosenttia heikompi kuin vuonna 2000. Jotta lapsilisissä päästäisiin vuoden 1994 reaalitasolle, niitä tulisi korottaa jopa 47–68 prosenttia (SOSTE, 2020). Lisäksi pikkulapsiperheiden köyhyyttä on lisännyt kotihoidon tuen reaaliarvon samanaikainen laskeminen.

Avustusten leikkaaminen vaikuttaisi laaja-alaisesti ja pahimmillaan sen vaikutukset kestävät vuosikausia. Se vaikuttaisi negatiivisesti myös meidän vapaaehtoisten toimintaan.

Toiminnan jatkumisella saisimme turvattua edes pienen osan vähävaraisten lapsiperheiden opiskeluista ja harrastuksista.

Toivottavasti eduskunta ja kuntapäättäjät kuuntelevat myös järjestöjä ja ymmärtävät arvostaa järjestöjen panosta myös tänä poikkeusaikana.

Vielä voidaan välttää lasten ja perheiden kannalta haitallisia päätöksiä ja torjua kriisin aiheuttamia negatiivisia vaikutuksia.

Ehkä päättäjien silmissä ei ole isosta asiasta kysymys, mutta yksittäisen perheen näkökulmasta on kyse mahdollisesta nuoren kouluttautumisesta ja myöhemmästä tutkintoon tai ammattiin valmistumisesta.

Annetaan nuorten opiskella. Nuorissa on tulevaisuus.

”Että on paljon enemmän ihmisiä kuin veli, sisko, äiti ja isä

Ihmisiä kuten minä ja sinä, toiset nälkäisiä ja toiset kylläisiä

Ja maailma on pelottavan avara, siellä vaanii moni vaara

Ja monen lämpimän hymyn takana on usein sielu kylmä ja katala” (Pelle Miljoona)

Tuija MaijanenKirjoittaja toimii Kempeleen Pelastakaa Lapset ry:n puheenjohtajana.