Pellolla on kaksi John Deereä: 16 vuotta vanha ja viime vuonna ostettu. Koko ja ulkonäkö ovat lähes identtiset, mutta kehitystä on tapahtunut huimasti: uudempi kone on automaattiohjautuva.
Ensimmäisenä huomio kiinnittyy tilavaan ohjaamoon: siellä on mukava istua ja työskennellä.
Traktori hörähtää käyntiin, mutta ilman sitä perinteistä savutuprahdusta tai sen isompaa meteliä.
– Sitten biossit päälle. Kosketusnäytöltä valitaan työstettävä lohko, joka on aiemmin tallennettu koneelle, tyrnäväläinen viljelijä Ari Rauhio kertoo.
Isobus VT -järjestelmä kyselee perään liitettävästä työkoneesta, jonka mukaan työleveys määräytyy. Tarvittaessa se säätää myös nopeuden oikeaksi.
Lyhyen naputtelun jälkeen kaikki on valmista, ajo aloitetaan ja traktori lähtee reitilleen. Kuljettaja voi päästää ratista irti ja keskittyä esimerkiksi lannoitteen annosteluun kosketusnäytöllä ja joystickillä.
– Traktorin ajo on muuttunut aktiivisesta ohjaamisesta valvontatyöksi.
Virhemarginaali on 15 senttiä. Tarkempaakin teknologiaa on olemassa.
Saran päässä päisteellä kone ehdottaa erilaisia kääntymisvaihtoehtoja.
Ilman kuskia mitään ei sentään tapahdu: ohjaajan on kuitattava jokainen työvaihe näytöltä ennen kuin traktori liikahtaa.
Rauhion mukaan automaattioh-jaus ja kehittynyt ergonomia auttavat merkittävästi työssä jaksamisessa.
– Korjuuaikana päivät venyvät. Tämän kanssa on illalla ihan eri skarppina.
Edut korostuvat étenkin hämärässä ja pellon pölytessä. Tarkkaan linjat pitävä automaattiohjaus pääsee oikeuksiinsa rivikasvien, kuten perunan kanssa.
– Siinä jos eksyy riviltä, tulee helposti pottusalaattia.
Rahansäästöäkin voi syntyä: esimerkiksi urakoitsija pystyy ottamaan isompia urakoita ja ulkopuolinen avun tarve saattaa vähentyä.
Mikään pakko ei automatiikkaa ole käyttää.
– Kun jaksaa skarppailla ratissa, niin onnistuuhan se kuten aina ennenkin. Toisaalta tiedän, että moni automaattiohjauksen ottanut myöntää, ettei paluuta vanhaan ole. Mieluummin luovuttaisiin vaikka ilmastoinnista kesähelteillä, Rauhio heittää pilke silmäkulmassa.
Rauhio arvelee, että Tyrnävällä noin puoleen uusista traktoreista otetaan automaattiohjaus.
– Automaattiohjaus on tekemässä kovasti tuloaan täällä päin.
Telematiikkaan kuuluu myös traktorin etähallinta. Puhelimelta näkee traktorin kulkeman reitin, käyttötunnit, kilometrit, polttoainetasot ja paljon muuta. Jos apukuskeja käyttää, helpottuu työnjohto.
Tarvittaessa myös huoltomies voi ottaa laitteiston etähallintaan, kuten tietokonehuollossa.
Ja kun päätelaitteet standardisoituvat globaalisti ja monipuolistuvat, voi inspiraatiota ammentaa ympäri maailmaa.
– Seuraan itse kansainvälisiä maatalous-tubettajia. Heiltä saa vinkkejä käyttöön, tyyliin: tuo käytti tuota ominaisuutta noin, voisiko se toimia minullakin?
Ari Rauhio osti ensimmäisen traktorinsa vuonna 1998 ja sen jälkeen ykköstraktori on vaihtunut noin viiden vuoden välein. Kehitys on ollut huimaa – niin tekniikassa kuin hinnassakin.
– Kun ensimmäinen uusi traktori maksoi 200 000 markkaa, nyt siitä sai maksaa 200 000 euroa.
22 vuotta sitten traktorissa oli manuaalivaihteet. Siirtonopeus oli 30–40 kilometriä tunnissa ja meno oli meluisaa ja täryisää. Seuraava traktori kulki viittäkymppiä, mikä oli melkoinen helpotus lumiurakoidessa Oulussa asti.
2006 jousitusta tuli muuallekin kuin penkkiin, mikä paransi työmukavuutta. 2010 ostettuun John Deereen tuli portaaton automaattivaihteisto.
– Se on ollut ehkä tärkein uudistus minulle. Sen avulla säästyy melkoiselta vaihdekepin vääntelyltä.
2016 traktoriin hän asensi ajo-ohjaimen. Se ei vielä ohjannut traktoria, mutta helpotti työtä merkittävästi.
Viime vuonna ostetussa Jontikassa on integroitu automaattiohjaus. Myös ohjaamon avaruuteen ja ergonomiaan on panostettu.
– Käyttömukavuutta lisää joystick, jonka napit voi ohjelmoida mieleisekseen.
Led-työvalot ovat kehittyneet. Modernit renkaat tiivistävät maaperää vähemmän, vaikka koneiden painot nousevat. Seuraava askel Rauhiolla on mahdollisesti hyödyntää koneen piirtämiä satokarttoja. Niiden perusteella ohjainlaite annostelee esimerkiksi lannoitteen piirtämänsä kartan mukaisesti.
– Kuka tietää, tarvitseeko kymmenen vuoden päästä kuskia ohjaamossa ollenkaan? Jos miettii alaa 10 vuotta taaksepäin, niin valtavia harppauksia on otettu, Rauhio tuumii.
