Vuoden taitteessa on usein tapana summata mennyttä vuotta ja kääntää katse tulevaan. Näin minäkin tein. Avasin almanakkani, johon olen vuoden ajan aikatauluttanut muun muassa kaikki juttukeikat, hammaslääkärit, koulupalaverit, valmennukset, treffi-illat, läjän hassun hauskoja tapahtumia, matka-aikatauluja sekä tärkeitä puhelinnumeroita. Tosin nyt en muista, kenen ne numerot ovat tai mitä asia koskee, mutta hyvä niin. Kaikkea ei liene olekaan tarkoitus muistaa.
Kohokohdiksi voinen nimetä perheretken Helsinkiin Rammsteinin keikalle sekä ensimmäisen kansainvälisen kisamatkani Puolaan, esikoiseni täysi-ikäistymisen ja muuton omaan asuntoon sekä heidän Necestor-bändinsä debyytin Spotifyhyn, keskimmäiseni rippipäivän sekä omat 40-vuotisjuhlani, joita juhlittiin loistavassa kesäsäässä Oulunsalon Varjakassa järjestetyssä Suvirockissa. Muisto ihanista ystävistäni rokkaamassa kanssani lämmittää näin vuoden alun ennätyspakkasissa.
Yksi merkittävistä menneen vuoden merkkipaaluista on kesällä ostamani hevonen, joka pitää hoitaa myös näillä pakkasilla. Tässäpä oiva neuvo kaikille hevoseläimestä haaveileville: ostakaa se eläin talvipakkasilla tai syksyn kurakeleillä. Jarruttaa sopivasti heräteostojen tekemistä. Sama pätee koiraan. Käy kävelyllä pysähtyen jokaisen lyhtypylvään äärelle – säässä kuin säässä. Kurakelillä voit ottaa mukaasi peiton tai tyynyn, tämä indikoi suoraan koiran kokoa. Uita valitsemaasi myttyä kurassa, kiikuta se eteiseen ja puistele sitä raivokkaasti. Tämän jälkeen mene pesemään se suihkuun.
Mikäli sinulle on käynyt juuri kuten minulle, että kaiken järkipuheen jälkeen olet hankkinut itsellesi eläimen huolehdittavaksesi, niin löytyypä minulta ohjeita siihenkin. Nimittäin puolisoa voi myös huijata kiertoilmaisuin osallistumaan tähän perheen yhteiseen ilotteluun. Riippumatta siitä, onko toinen puoliskosi yhtä vannoutunut eläinihminen, kuin sinä.
Ensimmäisten kirpsakoiden pakkasten saavuttua välipäivinä ajattelin, että otamme hoitokoiramme Sulon mukaan ja lähdemme nauttimaan kauniista talvipäivästä metsän uumeniin. Mittarin painuessa alle 15 pakkasasteen Sulo kuitenkin kaivautui ainoastaan sohvan uumeniin piilottaen kirsunsa tyynyn alle. Puolisolleni en tätä mahdollisuutta kuitenkaan antanut, vaan raahasin hänet kävelylle kanssani. Mukaan taluttimen päähän otin hevoseni.
Tilanne kuitenkin eskaloitui siten, että lopulta makasin umpihangessa ihaillen hevoseni laukka-askelia, joka kaikkosivat pikku hiljaa horisonttiin. Hämmästelin myös puolisoni itsevarmuutta, sillä hän yritti juosta irti päässyttä hevosta kiinni. Lähetin kuitenkin varuiksi talliryhmäämme viestin, että nappaavat hevosen kiinni, kun sellainen pihaan ilmestyy.
Ravitermein sanottuna: toinen hiitti on aina parempi. Näin oli tälläkin kertaa ja toinen retkemme kulki suunnitellusti alusta loppuun.
Eikä tässä vielä kaikki. Pakkasen kiristyttyä entisestään eläintä oli jälleen lähdettävä hoivaamaan. Nyt sillä tuloksella, että auton takarengas kuoriutui kesken matkan. On muuten älyttömän hyvä parisuhdetesti, kun vaihtaa kolmenkympin pakkasella rengasta Kempelehallin pihalla.
Pakkasten jatkuessa heräsin vuoden ensimmäiseen työpäivään havaitakseni, että vesiputket ovat jäätyneet. Ei hätää, sillä kahvia ja vesivessa löytyy toimistolta, johon en kuitenkaan päässyt sillä autoni kieltäytyi lähtemästä parkkiruudusta.
Kyykkiessäni puskapissalla pohdin vakavasti mahdollisuutta ottaa muuttosuunnan lämpimään. Molempien autojen ollessa telakalla eipä täältä tosin pääse edes lentokentälle ja sieltäkin kuulemani mukaan lähtee lentoja nykyään harvakseltaan.