Terveys: Jopa kol­man­nes muis­ti­sai­rauk­sis­ta olisi eh­käis­tä­vis­sä viiden sormen oh­jeel­la

Koulut: Luo­to-ryh­mäs­sä saa opis­kel­la omaan tahtiin – "Täällä ei tar­vit­se pelätä mi­tään", Riina kehuu

Mainos: Talvitarjouksena Rantalakeus Digi tai myös painettu lehti, katso tarjoukset tästä

Mielipidekirjoitus

Tie – Kem­pe­leen Vuoden seniori Hilja Ala­su­van­to kir­joit­taa ru­nos­saan ihmisen tiestä

-
Kuva: Sari Kihnula

Tie halkoo läpi maisemien,
luonnossa syksyiset värit.
On suoraa,kaarteita ja mutkia välillä,
tie kapenee ja leveneekin toisinaan,
matkaa vielä edessä.

Syksyinen kauneus tien varsilla.
Viljan keltaisuus
vielä puimattomilla pelloilla.
Kuusi ja Mäntymetsät vihreinä,
lehtipuiden hehkuessa
keltaista ja punaista,
maaruskaakin paikoittain.
Jäkäläkankaat vilkkuvat puiden välistä,
tuolla joki virtaa uomassaan,
järvimaisemakin avautuu pian edessäni,
tuhansien järvien maa,
kauneus kaikkialla.

Ihmisen elämä, tie sekin.
Hoivaa tarvitsevana,
avuttomana se alkaa.
Lapsuus ja nuoruus kasvua,
valmistautumista aikuisuuteen,
tehokkaaseen tekemiseen.
On perheen perustamista,
lastenkin saantia,
asunnon hommaamista,
työntekoa elääkseen.
Kiireellä, juostava sinne ja tänne.
Kohti eläkettä ja ikääntymistä.

Ikääntyminen on myös kaunista,
harmaita hiuksia, vakoja kasvoilla,
elämän syksyksi sitä voi sanoa.
Usein se riisuu ihmistä,
niin kuin syystuuli puiden lehtiä.
Sairaudet kaventavat tekemisiä.
On opittava rauhoittumaan.
Tulee levon aika.
Askel lyhenee, mieli ei kuitenkaan muutu,
sisällä, asuu sama ihminen,
hän näkee luonnon kauneuden,
tuntaa kosketuksen lämmön,
kiittää kaikista hyvistä sanoista,
tasavertaisesta kohtaamisesta,
yhdessä eletyistä hetkistä,
viimeiseen henkäykseen asti,
hän on IHMINEN.

Hilja Alasuvanto