Vaikka vuosi vierähtää jo loppupuolelle, alkaa sivistystoimessa taas uusi ajanjakso. Monelle syksy tuo elämään muutoksia. Uusia ystäviä, erilaisia ympäristöjä, mahdollisia muuttoja, harrastuksia tai muita asioita aikaisemmasta poiketen.
Useissa perheissä odotetaan jännittävää lukuvuoden aloitusta eskareissa ja ykkösluokilla. Yläluokille, lukioon tai muuhun opiskeluun siirtyminen on myös uuden alkua. Syyslukukauden aloitus tuo meille kaikille, erityisesti lasten ja nuorten kanssa työskenteleville, taas uutta ja ajatuksia herättävää työrupeamaa haasteineen ja mahdollisuuksineen. Josko enemmän avoimin ajatuksin ja asentein uutta kohti mahdollisuuksien myötä.
Voiko edellisen vuodesta tekemisestä vielä parantaa – vaikka ihan vähän? Tärkeä on tehdä parhaansa ja sen mukaan mihin oikeasti pystyy. Yhdessä syntyy hyvää, ja parhaansa yrittäen oma mielenrauhakin säilyy – monesti myös muiden. Täytyy kuitenkin muistaa oma rajallisuus ja hyväksyä toisten erilaisuus. Erityisesti on hyvä huomata oppilaiden ja opiskelijoiden moninainen uusien tapahtumien ja kohtaamisten ympäristö, jossa opiskelu on kuitenkin vain osa kasvun maailmaa. Joskin erityisen tärkeä osa sitä. Näissä aikuisten tuki on hyvä olla läsnä.
Kasvatuksella ja koulutuksella ja kaiken kaikkiaan sivistystoimen eri toiminnoilla on merkittävä rooli yhteiskunnan arvojen ja normien välittäjänä. Sivistysjohtajan näkövinkkelistä ne ovat kunnan tärkeimpiä tehtäviä. Kasvatusvastuu on kuitenkin kodeilla. Koulun tehtävä on tukea perheitä kasvatuksessa. Yhteistyössä huoltajien, koulujen ja muiden toimijoiden kanssa lapsille ja nuorille voidaan luoda hyvät eväät tulevaan.
Pettymyksiä kasvun ja koulupolun varrella varmasti tulee, mutta niistä voidaan selvitä yhdessä lasta tukien.
Lapsen tarpeista saattaa olla erilaisia näkemyksiä huoltajilla ja kouluväellä, mutta kaikilla täytyy olla katse lapsen edun mukaisiin järjestelyihin. Ratkaisuja löytyy, kun niitä yhdessä pohditaan.
Tosin kaikki ei aina ole toteutettavissa - koulu kun ei kuitenkaan ole ’tilausravintola’, jossa kaikki voivat valita ja saada mitä haluavat – se vain ei ole mahdollista. Sivistystoimen keskeinen tehtävä on varmistaa kaikille oppijoille yhdenvertaiset mahdollisuudet laadukkaaseen opetukseen ja oppimiseen lähtökohdistaan riippumatta.
Meillä jokaisella on vastuu omista tekemisistä ja sanomisista. Olisi hyvä joskus kysyä itseltä, olenko minä tehnyt voitavani ja toiminut niin, että en aiheuta toiselle harmia tai vaikeuta hänen tekemistään tai oloa. Siihenhän ei tarvita ihmeellisiä keinoja – hyvää tulee, kun kunnioittaa toista, on kohtelias ja kannustava.
Kannustaminen nostaa motivaatiota ja luo pohjaa tekemisen tahdolle. Jokaisesta tulisi löytää jotakin hyvää, ja muistaa mainita siitä. Kuka ei kehua kaipaisi? Oppilaita tulee kannustaa pienissäkin onnistumisissa. Sillä rakennetaan itsetuntoa ja tulevaisuutta positiivisesti mahdollisuuksien maailmaan.
Rajojakin täytyy asettaa ja vaatia niiden noudattamista. Kasvatuksessa rajoja ei tehdä kiusaksi, vaan siihen on muu syy. Välittäminen.
Jokaisella lapsella ja nuorella olisi hyvä olla jokin ryhmä, johon kuulua. Se voi olla mikä tahansa harrastus tai tekeminen, jossa hänestä välitetään, ja johon hän on aina tervetullut. Kunnissa on erinomaisia mahdollisuuksia monenlaiseen tekemiseen. Aikuisten tulee tässä ohjata ja tukea, mikäli tarpeen.
Sivistystoimi kaikkine palveluineen tukee kuntalasten hyvinvointia monella eri tavalla heti uuden lukuvuoden alusta lähtien.