Vaikka hyvinvointialueiden tilanne on vaikea, ei luvassa ole lisärahaa ongelmien ratkomiseksi. Hyvinvointialueet joutuvat tulemaan toimeen jo budjetoidulla summalla, sekä löytämään itse ratkaisuja palvelujen turvaamiseksi, linjaa tuore kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen (kok.) Oulussa vieraillessaan.
Ikonen osallistui Pohjankartanolla alueelliseen kansalaisjärjestöakatemiaan ja esitteli tapahtumassa hallituksen avoimen hallinnon toimintasuunnitelman.
Hyvinvointialueet aloittivat toimintansa ison hallinnollisen muutoksen perään tammikuussa. Alusta asti on ollut melko selkeää, että budjetit ovat tiukat. Silti sote vie valtion budjetista neljänneksen, yli 24 miljardia euroa.
Lisärahaa ei tipu, joten ratkaisut palvelujen järjestämiselle on löydyttävä alueilta itseltään.
Palvelujen ja rahan riittävyyden lisäksi ratkaistavia ydinkysymyksiä on se, riittääkö henkilöstöä. Jo nyt henkilökunnan puute ajaa muun muassa sulkemaan leikkaussaleja, kuten Kaleva uutisoi toissa viikolla. Väestön ikääntyessä huoltosuhde kiristyy entisestään.
Ikosen puolue kokoomus on perinteisesti kannattanut sote-alueiden vähentämistä yhdistämällä niitä isommiksi aluekokonaisuuksiksi.
Juuri nyt on kuitenkin aivan liian aikaista puhua alueiden yhdistymisistä tai muista suurista hallinnollisista muutoksista, Ikonen linjaa.
Myöskään rahoitukseen ei ole tulossa suuria muutoksia seuraavan parin vuoden aikana. Ministeri puhuu työrauhasta, jota alueet tarvitsevat nyt käytäntöjen hiomiseen.
– Vaikka tilanne on haastava, näen että uudistumisen momentum on juuri nyt. Jokainen hyvinvointialue etsii nyt ratkaisuja ja uusia keinoja palveluiden toteuttamiseen.
Pohde on linjannut, että sen alueen jokaiseen kuntaan tulee terveysasema, mutta palvelujen sisällöstä ei ole tarkempia suunnitelmia. Millaisia terveisiä ministeri lähettää syrjäkylällä asuville, joita huolettaa terveyspalvelujen saaminen tulevaisuudessa?
Ikosen mukaan valtioneuvostossa ja ministeriössä ei määritetä hyvinvointialueiden ratkaisuja, vaan ne päättävät itsenäisesti, miten palvelut järjestetään.
On siis hyvinvointialueiden vastuulla huolehtia syrjäkylien palveluista. Ikonen lisää, että viime kädessä ihmisten turvana on perustuslaki.
Tällä hetkellä tärkeimpänä uudistuksena jokaiselle hyvinvointialueelle Ikonen pitää palvelujen painopisteen siirtämistä peruspalveluihin ja ennaltaehkäisyyn.
Samalla apuna on hyödynnettävä digitalisaatiota sekä tiedolla johtamista.
– Täytyy kerätä tietoa, jotta voimme päätellä, mihin kannattaa satsata ja mitkä palvelut vaikuttavat ihmisten elämässä.
Henkilöstövaje on maanlaajuinen ongelma, joka on jo pitkään puhututtanut myös Pohteen alueella. Erityisesti hoitajista on krooninen pula.
Koulutuspaikkojen määrä tulee pitää riittävänä, Ikonen linjaa. Mutta entä jos kukaan ei enää hakeudu alalle, joka koetaan raskaaksi, pienipalkkaiseksi ja kiittämättömäksi?
Julkista keskustelua on Ikosen mukaan jo pitkään vallinnut negatiivinen sävy. Ikosen mukaan alan houkuttelevuutta voisi ensinnäkin lisätä onnistumisten ja hyvien kokemusten esiintuominen, sillä niitäkin kyllä riittää.
– Meillä on Suomessa todella hienoja työyhteisöjä, joissa asiat toimivat tosi hyvin. Näistä olisi hyvä kuulla enemmänkin, vaikka ei ongelmia pidä lakaista maton allekaan.
Hallitus yrittää ratkaista hoitoalan kriisiä Hyvä työ -ohjelman avulla, jolla muun muassa selvitetään hoitoalan johtajuutta ja erilaisia kuormitustekijöitä. Ohjelmaan investoidaan yhdeksän miljoonaa euroa kertaluonteisesti.
Kalliin vuokratyön käyttöä hallitus haluaisi suitsia. Lisäksi osaajapulaan haetaan kestävää ratkaisua. Hyvinvointialueita aiotaan tukea pysyvämpien sijaispoolien kehittämisessä ja esimerkiksi työnohjauksen kehittämisessä.
Ikonen lausui muutama päivä sitten MTV3:n haastattelussa, että julkisuuteen nousseet keikkalääkäreille tarjotut "poskettomat", jopa yli 10 000 euron palkat on saatava kuriin. Ylisuurten palkkojen maksaminen ei tue hyvinvointialueiden taloudellista selviämistä.
Tässä apuna ovat koulutuspolitiikan ja hyvien työnantajakäytäntöjen levittäminen. Ikonen ei kuitenkaan avaa näitä keinoja tarkemmin, sillä niitä selvitetään parhaillaan yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön sekä opetusministeriön ja hyvinvointialueiden kanssa.
Kuntien uusi rooli on jäänyt hyvinvointialueiden varjoon, Ikonen toteaa.
– Puhutaan vain, että kunnilta lähti pois jotain, mutta oikeastaan se tarkoittaa suurta muutosta kuntien rooliin. Nyt voidaan puhua elinvoima- ja sivistyskunnista.
Kuntatalous oli ennen koronaa historiallisen huonossa jamassa. Koronatukien myötä tilanne helpottui hieman, ja viime vuonna useat kunnat myivät sote-kiinteistöjään hyvinvointialueita ennakoiden, näin muun muassa Oulussa.
Taloustilanne piristyi joissain kunnissa, muuta helpotus on vain hetkellistä. Ensi vuodesta alkaen tilanne voi olla hyvin haastava.
Hallitus selvittää parhaillaan kuntien rahoituksen uudistusta, joka ottaisi paremmin huomioon kuntien uuden roolin.
– Kunnat pystyvät myös jatkossa profiloitumaan keskenään hyvin erilaisiksi vahvuuksiensa mukaan. Tämän voisi nähdä uutena voimavarana.
Hallitus aikoo panostaa 35 miljoonaa euroa nuorten mielenterveyspalvelujen vahvistamiseen. Ikonen toivoo, että hyvinvointialueella pohdittaisiin yhteiskunnan eri toimijoiden kanssa keinoja, joilla matalan kynnyksen tukea voitaisiin lisätä nuorten elämään.
Nuoret ovat osoittaneet mieltään hallituksen leikkauksia vastaan ympäri maata. Lukiolaisten liitto on julkaissut kannanoton, jonka mukaan hallituksen opiskelijoihin ja asumistukeen kohdistuvat leikkaukset voivat syventää mielenterveyskriisiä entisestään.
Ikonen kuitenkin vakuuttaa, että nuorten mielenterveys on hallitukselle tärkeää.
– Talouden tasapainottamista tehdään kipeilläkin päätöksillä. Suurempi filosofia tässä taustalla on kuitenkin se, että säästöillä suojellaan myös nuorten tulevaisuutta.
Ikosen mukaan tavoitteena on, että hyvinvointiyhteiskunta toimii myös tulevaisuudessa.
Ikonen siis näkee, että nykyisten nuorten hyvinvointia ajatellaan myös julkisia menoja karsimalla, sillä muuten velkatilanne voi karata käsistä.
