Ei tarvitse olla kummoinenkaan poppa-akka ennustaessaan, että koulujen alkaessa keskustelu kännyköiden käyttämisestä oppituntien aikana ottaa taas uusia kierroksia.
OAJ on vaatinut selkeämpää lainsäädäntöä, jolla kännykän käyttöä voitaisiin rajoittaa ennen kuin siitä aiheutuu nykyistä isompia ongelmia. Tutkijat ja kasvatusalan ammattilaiset ovat puhuneet aiheesta jo pitkään, ja vanhemmatkin ovat heränneet huoleen. Jopa Keskuskauppakamari liputtaa koulujen kännykkäkiellon puolesta. Kännykän on arveltu olevan syypää suomalaisten heikentyneisiin Pisa-tuloksiinkin, vaikkei tästä suoranaista näyttöä taida ollakaan.
Tällä hetkellä opetushallituksen ohjeissa todetaan, ettei koulun järjestyssäännöissä voida kieltää mobiililaitteiden tuomista kouluun. Järjestyssäännöillä voidaan kuitenkin rajoittaa kännyköiden käyttöä opetuksen aikana.
Helsingin kaupunki kehotti viime keväänä jokaista kaupungin koulua tekemään järjestyssääntöihinsä kirjauksen kännykän käytön rajoittamisesta oppituntien aikana. Kirjauksen mukaan opettaja voi ottaa kännykän pois oppilaalta ja palauttaa sen takaisin koulupäivänä aikana, jos oppilas ei toimi järjestyssääntöjen mukaan.
Tosin aiemmin eduskunnan oikeusasiamies katsoi eteläsuomalaisen koulun toimineen lainvastaiseksi takavarikoidessaan oppilaan puhelimen. Oikeusasiamiehen näkemyksen mukaan koululaisen perusoikeuksia oli loukattu.
Kalevan haastattelema oululaisopettaja (5.8.) kommentoi nasevasti – ei tosin tätä nimenomaista tapausta kommentoiden vaan yleisellä tasolla: Koululaisen oikeus opetukseen on tärkeämpi perusoikeus kuin hänen oikeutensa kännykän viihdekäyttöön.
Opetushallitus julkaisi jo vuonna 2017 Tietokoneen, kännykän ja muiden mobiililaitteiden käyttöön liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista koulussa -oppaan. Sen mukaan Koulu voi (järjestyssäänöissä) edellyttää, että mobiililaite on häiriötä aiheuttamattomassa tilassa opetuksen aikana.
Tämä opas ja opetushallituksen ohjeet eivät ole olleet näemmä riittäviä, sillä parhaillaan opetusministeriössä valmistellaan kännyköiden kieltoon liittyvää lakiesitystä. Opettajien viesti on kuultu.
Impivaaraan ei kuitenkaan ole paluuta. On muistettava, että kännykät ja mobiililaitteet ovat oiva apu arjessa selviytymisessä ja oppimisessa, kun niitä vain käytetään oikein. Kännykkäsukupolvi ei enää erottele verkon syövereissä viettämäänsä aikaa siitä, mitä me vanhat kutsumme "oikeaksi elämäksi". Heille se kaikki on yhtä ja samaa todellisuutta.
Tähän on sopeuduttava – mutta ei oppimisen ja oppimisrauhan kustannuksella.