Terveys: Jopa kol­man­nes muis­ti­sai­rauk­sis­ta olisi eh­käis­tä­vis­sä viiden sormen oh­jeel­la

Koulut: Luo­to-ryh­mäs­sä saa opis­kel­la omaan tahtiin – "Täällä ei tar­vit­se pelätä mi­tään", Riina kehuu

Mainos: Talvitarjouksena Rantalakeus Digi tai myös painettu lehti, katso tarjoukset tästä

Kolumni

Oman paikan et­si­mis­tä ei kannata pelätä – Eemeli pohtii ka­don­nut­ta iden­ti­teet­tiään

-
Kuva: Henna Lammi

Kuka sinä olet? Kuka haluat olla? Entä miksi?

Näihin kysymyksiin vain sinä tiedät vastauksen, ja ne rakentavat identiteettisi. Omalta kohdaltani näihin kysymyksiin vastaaminen on melko haastavaa, sillä identiteettini on ollut paperisilppurissa, ja se on nyt lähes mahdoton nähdä kokonaisena.

Kiusaamiskokemukseni ja sen myötä hajonnut itsetuntoni ja -arvostukseni mursivat identiteettini täysin. Tunsin lähes koko yläasteen oloni hyljeksityksi, enkä uskonut kenenkään ajattelevan minusta hyvää. Ajan myötä tilanne kasvoi pääni sisällä ja masennuin.

Luulen, että moni kiusaajistani ei todellisuudessa ajatellut minusta pahaa, vaan tulkitsin kaiken henkilökohtaisesti ja minua loukkaavasti. Myös päätökseni, siitä että haluan pysyä erilaisena, vaikutti siihen miten muut suhtautuivat minuun.

En halunnut sulautua oman ikäisteni joukkoon, sillä koin tumman ihmismassan ahdistavana. Pyrin olemaan se erilainen, vaikka sen tunteminen osittain vaikutti varmasti myös nykyiseenkin heikohkoon itsetuntooni.

Ylipäätään koko kiusaamiskokemukseni pohjautuu syrjimiseen ja oman ikäisten poikien turhan villiin käytökseen. En pitänyt sitä itselleni sopivana, ja se loi turvattomuuden tunnetta koko ikäluokassamme.

En syytä ketään kokemuksistani, enkä usko että asiaan ylipäätään on yhtä syyllistä, tai jos joku, niin minä itse.

Ajattelen kuitenkin mieluummin niin, että asian piti mennä näin. Koko elämäni olen muovannut minuuttani, ja todennäköisesti jatkan sitä vielä monta vuotta. Voi olla mahdollista, että muokkaan identiteettiäni koko elämäni ja niin todennäköisesti teenkin.

Näin nuorena, ensimmäisenä yrittää löytää oman identiteettinsä, sen kuka olen ja kuka haluan olla. Jos asia selviää, seuraavana edessä voi olla oma aviomiesidentiteetti, sen jälkeen mahdollisesti isän rooli, ja sen jälkeen kenties myös isoisän rooli. Lisäksi välissä kaikki koulutus- ja työelämäidentiteetit. Kuitenkin kaikki nämä muodostavat saman ihmisen ja yhden, toisilla vakaamman, toisilla heikomman, identiteetin.

Itse koen oman identiteettini olevan vielä muutoksessa, mutta alkavan hahmottua hetki kerrallaan. Tiedän, että se voi muuttua vielä radikaalisti ja toivon, että itsekunnioitukseni ja oma minäkuvani kohoaisivat, kuten uskon niiden tekevänkin.

Olen lähes koko elämäni yrittänyt olla sama joka paikassa, sillä en haluaisi arvottaa tai pelätä ystäviäni esimerkiksi osalle esittämisenä ja osan kanssa voin olla oma itseni.

Minä olen minä kaikkialla, mutta se ei välttämättä ole sitä, että käyttäydyn samalla tavalla kaikkialla ja kaikkien kanssa. Voin olla oma itseni, vaikka käyttäytyisin eri tavalla erilaisten ihmisten kanssa. Edelleen kuitenkin pyrin samallaisuuteen joka paikassa, sillä pidän ajatuksesta ettei oman käyttäytymisen pohjalta toiset loukkaannu.

Minä olen minä kaikkialla, mutta se ei välttämättä ole sitä, että käyttäydyn samalla tavalla kaikkialla ja kaikkien kanssa.

Nyt onneksi kuitenkin identiteettini rakentuu vahvalle pohjalle, ja olen saanut uusia ystäviä yksinäisyyteeni uuden opiskelupaikkani kautta. Käyttäydyn kuitenkin vielä lievästi hajanaisesti.

Olen rauhallinen, luova ja hieman ujo ihminen, mutta saatan yllättäen juosta ystäviäni pakoon ilman suurempia syitä. Tulkitsen tämän edelleen hieman oman paikan hakemisena ja itseni etsimisenä.

Näin nuorena oman paikan löytyminen on isossa osassa, mutta sen etsimistä ei kuitenkaan kannata pelätä. Kuten sanottua etsin itsekin omaa identiteettiäni ja, luulen että olen voinut olla paljon pahemminkin hukassa kuin sinä, mutta kuten huomattua asia järjestyy.

Kirjoittaja tutustuu työelämäviikolla Rantalakeuden toimitukseen.

Eemeli Paananentet-harjoittelija@rantalakeus.fi