Ensimmäinen kesäni kansanedustajana on ollut pitkälti sen kaltainen kuin arvelinkin. Kiersin kesätapahtumissa, joko puhujana tai vieraana. Tapasin paljon ihmisiä eri puolilla maakuntaa ja Suomea. Nautin raatailusta.
Meidän selkosten ja jokiseutujen ihmiset kertovat suoraan, miltä asiat näyttävät ja tuntuvat. Niin on hyvä. Liian usein poliittisia tekstejä lukiessa tai poliitikkoja kuunnellessa joutuu aistimaan rivien välitkin. Suoruus on aina parempi.
Keskusteluissa toistui yksi teema. Jonkinlainen hahmottumaton huoli Pohjois-Suomen tulevaisuudesta. Se pysäytti. Myös miettimään poliitikkojen vastuuta.
Historiasta pitää ottaa oppia, jotta voi myös tarjota näköaloja tulevaisuuteen. Meidän pitää tehdä politiikkaa, jolla ihmiselle mahdollistetaan omannäköisensä elämä siellä, missä hän hyväksi kokee. Haluan tehdä töitä, jotta isänmaamme jää tuleville sukupolville paremmassa kunnossa. Haluan, että lapsilla ja nuorilla on usko ja innostus tulevaisuuteen ja he voivat kotipaikasta riippumatta pärjätä elämässä.
Nykyinen hallitus ei ole vielä käytännössä tehnyt muuta kuin hallitusohjelman. Olen lukenut sen useaan kertaan huolella. Se on laatijoittensa näköinen: oikeistolainen ja keskittävä.
Haluan kuitenkin nostaa esille pari positiivistakin asiaa.
Ensinnäkin on hyvä, että taloudesta pidetään huolta. Kaksoisraide Liminka—Oulu-välille ja Kolarin radan sähköistys ovat hyviä asioita ja ne palvelevat yrityksiä. Käsittämättömältä tuntuu sen sijaan se, että kokoomus ja perussuomalaiset satsaavat hallitusohjelmassaan tunnin junaan Turkuun melkein puoli miljardia euroa. Valtiovarainministeriön selvityksen mukaan hankkeen hyöty-kustannusluku on 0,44, kun sen pitäisi olla yksi, jotta hanke olisi järkevä toteuttaa. Puolella miljardilla saisi melko monta monttua ja railoa korjattua meidän olemassa olevista teistämmekin.
Hallitusohjelmassa on kirjaus Pohjoisesta ohjelmasta, jonka tavoitteena on lisätä Pohjois-Suomen elinvoimaa ja menestystä. Pohjois-Suomen liikenneyhteydet ovat elintärkeitä koko maan huoltovarmuuden ja turvallisuuden kannalta. Jos Itämerellä sattuu kriisi, silloin Suomi on täysin kumipyörien varassa. Junayhteyksien edistäminen Norjan ja Ruotsin kautta merelle olisi Suomen kannalta kohtalonkysymys. Tätä ei ole hallitusohjelmaan kirjattu, mutta toivon kovasti, että siellä mainittu Pohjoisen ohjelma etenee eikä jää pelkästään sanojen tasolle. Tekoja ja euroja tarvitaan.
Oman kolumnin aihe olisi hallituksen suunnittelema sote-rahoitusten leikkaus. Toteutuessaan se osuisi kaikkein lujimmin juuri väkiluvultaan pienempiin kuntiin ja haja-asutusalueen palveluihin. Uhkana on, että terveydenhuolto: sairaanhoitajat, lääkärit ja sosiaalitoimi kuten lastensuojelu karkaavat entistäkin kauemmaksi.
Näin pienellä maalla kuin Suomi ei ole varaa muuhun kuin koko Suomen hyödyntämiseen ja kaikkien voimavarojen käyttöön. Jos maaseutu näivetetään, tulee kaupungeissakin hyvin nopeasti vilu ja nälkä. Maaseutu tarvitsee kaupunkia ja kaupunki maaseutua, mutta valitettavasti harvaan asuttu Suomi tuntuu olevan hallitusohjelman perusteella unohdettua perämetsää.
Uskon tässäkin asiassa hyvän yhteistyön ja toisten ymmärtämisen kantavan paljon pidemmälle kuin vastakkainasettelun. Pohjois-Pohjanmaalta, Kainuusta ja Lapista on yhteensä 24 kansanedustajaa 200:sta. Meidän on tehtävä yhteistyötä yli puoluerajojen, jotta kotiseutumme menestyy.
Minä uskon Pohjois-Suomeen ja sen mahdollisuuksiin ja erityisesti sitkeisiin ja periksiantamattomiin ihmisiin. Tätä viestiä aion toistaa ja puolustaa kyllästymiseen saakka. Pääasia on, että asiat etenevät.