Kolumni

"Moni lii­tos­kun­nis­sa elävä kokee tul­leen­sa kun­ta­lii­tok­ses­sa jy­mäy­te­tyk­si: kauniit maa­lai­lut uudesta yh­te­näi­ses­tä Oulusta ovat monessa pai­kas­sa vaih­tu­neet him­me­ne­viin ka­tu­lyh­tyi­hin ja heik­ke­ne­viin pal­ve­lui­hin" – kir­joit­taa Oulun kau­pun­gin vies­tin­tä­joh­ta­ja Mikko Salmi

Uuden kunnan muodostuminen vie aikaa, Salmi muistuttaa.

-
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Vuoden 2012 viimeisenä päivänä istuin Oulun pesäpallostadionin katsomossa täydessä toppahaalarissa vanttuut käsissä. Kirpeästä pakkasilmasta huolimatta väkeä riitti niin paljon, ettei paleltumisen vaaraa ollut. Elettiin vuoden vaihdetta ja uuden Oulun syntymäpäivää.

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Mari-Leena Talvitie valoi uskoa uuden Oulun tulevaisuuteen.

En tarkalleen muista puheen sisältöä, mutta vastaanotto oli innostunutta. Muistaakseni Mari-Leena kurvaili puhujapönttöön luistimet jalassa, kuin merkkinä sille, minkälaista poliittista taiteilua uuden Oulun synnyttäminen oli vaatinut.

Vuosi 2012 oli ollut Oulun seudulle tyrmäävää aikaa. Nokia oli ilmoittanut kesällä satojen ihmisten irtisanomisista, ja näin uuden Oulun ylle oli kasaantunut synkkiä pilviä jo ennen kuin muste oli kuntien liittymissopimuksissa kuivunut. Vaikka Oulun talousalue toipuikin Nokia-kuplan puhkeamisesta kohtuullisesti, ei yhteisveron tuotto ole vielä tähänkään päivään mennessä samalla tasolla kuin Nokian huippuvuosina.

Rahat meiltä katosivat, mutta onneksi osaaminen jäi. Ilman sitä meillä menisi huomattavasti kehnommin.

Kun uutta Oulua valmisteltiin, muistan, kuinka muutama kokenut valtuutettu sanoi henkiseen kuntaliitokseen menevän noin kolme valtuustokautta. Pidin konkareiden synkkää maalailua tarpeettomana. Mutta nyt kun ensi keväänä pidetään kolmannet kuntavaalit kuntaliitoksen jälkeen, voin todeta olleeni väärässä. Kuntaliitoksen henkiseen toteutukseen menee VÄHINTÄÄN kolme valtuustokautta. Edelleen Oulu koostuu kanta-Oulusta, Oulunsalosta, Kiimingistä, Haukiputaasta, Ylikiimingistä ja Yli-Iistä.

"Muistaakseni Mari-Leena kurvaili puhujapönttöön luistimet jalassa, kuin merkkinä sille, minkälaista poliittista taiteilua uuden Oulun synnyttäminen oli vaatinut"

Viimeisten viikkojen aikana olen kiertänyt ympäri uutta Oulua esittelemässä kaupungin brändityötä ja kuuntelemassa kuntalaisten mietteitä uudesta Oulusta. On ollut havahduttavaa huomata, miten erilainen todellisuus on Ylikiimingin S-Marketin eteisessä kuin Valkean kesäkadulla.

Lähes poikkeuksetta liitoskuntien ihmisten tunne on se, ettei kanta-Oulun väki välitä siitä, miten arki rullaa kauempana keskikaupungista.

Ja monessa mielessä liitoskuntien ihmisten kritiikille on katetta.

Uuden Oulun myötä Ylikiimingistä katosi oma lääkäri. Yli-Iistä ei mene kunnolla bussia edes arkena Ouluun. Oulunsalossa ajetaan hammashoitoa väkisin alas, vaikka säästö on mitätön koko kaupungin budjetissa. Ei siis ihme, että viesti päättäjille on liitoskunnissa selkeä: Haluamme perua kuntaliitoksen ja palata itsenäiseksi kunnaksi.

"Uuden syntymistä on vaikea juhlia, jos vielä edellisen elämän muistotilaisuus on käynnissä."

Moni liitoskunnissa elävä kokee tulleensa kuntaliitoksessa jymäytetyksi. Kauniit maalailut uudesta yhtenäisestä Oulusta ovat monessa paikassa vaihtuneet himmeneviin katulyhtyihin ja heikkeneviin palveluihin. Vaikka moni päättäjä jaksaa muistuttaa, että itsenäisinä kuntina liitoskunnat olisivat olleet vieläkin suuremmassa ahdingossa, ei viesti tunnu menevän perille.

Mikä siis neuvoksi, jotta suur-Oulu voisi tuntua kaikkien omalta kaupungilta?

Ensinnäkin täytyisi tunnustaa se, että uuden Oulun syntyminen ottaa aikansa. Uuden syntymistä on vaikea juhlia, jos vielä edellisen elämän muistotilaisuus on käynnissä. Toiseksi kanta-Oulun olisi tarkemmalla silmällä nähtävä liitoskuntien arvo ja omaleimaisuus. Oulussa eletään urbaanissa sykkeessä, mutta vain puolen tunnin päästä poronhoitoalueesta.

Uusi Oulu tuo luonnon rikkaudet ja monimuotoisuuden takapihoillemme, ja se on hyvin harvinaista huipputeknologista ja osaamisesta tunnetulle yliopistokaupungille.

Me olemme siis ottamassa vasta uuden Oulun ensiaskelia. Meillä on tuhatvuotinen yhteinen tulevaisuus edessä. Tarvitsemme ihan jokaista, sillä Pohjoisen ihmisen sitkeys ja kyky yhteistyöhön on vienyt meitä aina kohti uusia onnistumisia.