Pohjois-Pohjanmaan metsätieverkosto ei tule kestämään lähivuosille suunniteltuja metsäteollisuusinvestointeja. Asiantuntijoiden mukaan teiden korjausvelka on suuri ja valtion tuki ei houkuttele tarpeeksi osakaskuntia, jotta nämä peruskorjaisivat teitä.
Kemiin rakentuu Metsä Fibren biotuotetehdas vuoteen 2023 mennessä. Stora Enso puolestaan suunnittelee mittavaa investointia Ouluun.
Nämä tarkoittavat sitä, että Pohjois-Pohjanmaan alueelle tarvitaan lisää hakkuualueita. Niille vievien metsäautoteiden verkkomme alkaa kuitenkin olla rapistunut.
Metsäalan toimijat ovat myös huolissaan teiden kunnosta Paula-myrskyn jälkeen.
Asiasta olisi syytä olla nyt huolissaan, huomauttaa metsäteiden johtava asiantuntija Mika Nousiainen Suomen metsäkeskuksesta.
– Nyt olisi aika alkaa miettiä sitä, että miten tämä tilanne saadaan korjattua, että ei jäädä kiinni housut kintussa siinä vaiheessa, kun eteen tulee tosi haastava tilanne. Kun aletaan parantaa yksityistieverkon kuntoa, se ei tapahdu vuodessa. Nyt pitäisi ajatella vähän pidemmälle.
Metsänhoitoyhdistys Koillismaan johtaja Antti Härkönen puolestaan huomauttaa, että kun tiestö on aikanaan perustettu, on ajateltu raskaan liikenteen tapahtuvan jäätyneemmän kelin aikana.
Nykyisellä puuntarpeella talviajan ajot eivät kuitenkaan riitä mitenkään.
Teiltä voidaan olla pois vain kelirikon aika.
– Metsäautotieverkosto rapistuu liian kovaa vauhtia suhteutettuna verkoston tarpeeseen, Härkönen huomauttaa.
Toimiva metsäautotieverkosto on puuhuollon tärkein kulmakivi, mutta metsäautoteillä on tänä päivänä muutakin merkitystä, kun virkistyskäyttö on lisääntynyt retkeilyn ja muiden luontoharrastusten myötä.
– Viime vuonna Koillismaalla oli myös pahoja tuulituhoja. On ensiarvoisen tärkeää, että tiestöä pystytään käyttämään tällaisten tuhojen korjaamisessa, Nousiainen huomauttaa.
Pohjois-Pohjanmaalla on kymmeniä tuhansia kilometrejä metsäautoteitä. Nykyäänkin tehdään jonkin verran uusia metsäautoteitä, mutta päätieverkkomme on rakennettu 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla.
– Silloinhan on liikuttu kalustolla, jonka kokonaismassa on ollut 48 000. Nyt kokonaismassa on 76 000. Tietenkin on tullut rengasparia alle, mutta kyllä se kokonaismassa vaikuttaa tien kuntoon. Kun tarpeeksi paljon ajetaan raskaalla kalustolla ja täysillä kuormilla, se vaatii tieltä aika paljon, Nousiainen kertoo.
Samaan aikaan on unohdettu teiden perusparannus. Nousiaisen mukaan Pohjois-Pohjanmaalla on tavoitteena 400 kilometrin perusparannus vuosittain Kemera-rahoituksella.
Tavoitteen alle on kuitenkin jääty viime vuosien aikana reippaasti.
Viime vuonna työmäärä oli 244 kilometriä ja sitä aikaisempien vuosien aikana 160 kilometriä vuosittain.
Ennen pitkää nykykalusto ei pysty enää operoimaan täysipainoisesti.
– Tämä alkaa näkyä varmaan siinä vaiheessa, kun tulee oikein kunnon rospuuttosyksy, jolloin alkaa sataa syyskuun lopulla ja sataa marraskuulle asti. Silloin tiestö pettää. Kevätkelirikko on paha, mutta se on useasti aika nopeasti ohi. Kevätaurinko pitää huolen siitä, että tie kuivuu.
Korjausvelka koko Suomen metsäautoteillä on miljardin luokkaa. Nousiainen arvioi korjausvelan olevan Pohjois-Pohjanmaan alueella satoja miljoonia.
Osaltaan korjausvelkaa synnyttää se, että tiet jätetään hoitamatta.
– Järjestelmällinen hoitokin tekisi terää. Tietä pitäisi lanata vuosittain ja laittaa kelirikkoaikana kiinni. Vesakot pitäisi huoltaa, että runko pysyisi kuivana, listaa Härkönen.
Nousiaisen mukaan olennaisin asia on tierungon kuivatus.
– Jos tierunko on märkä, ei silloin auta sorastuksetkaan kantavuuden parantamiseen. Ensin pitää olla kuivatuksen kunnossa ja sitten aletaan miettiä muita toimenpiteitä.
Poikkeuksen metsäautoteiden verkostossa tekevät pelkästään Metsähallituksen omistuksessa olevat metsäautotiet.
Metsähallituksella on omaa metsäautotiestöä noin 5 000 kilometriä Pohjois-Pohjanmaalla.
Omiin teihinsä Metsähallitus käyttää noin 2,7 miljoonaa euroa vuosittain.
Summasta noin puolet on investointia eli rakentamista tai peruskorjausta ja puolet kesä- ja talviaikaista kunnossapitoa.
Lisäksi Metsähallitus on osakkaana lähes samassa määrässä osakkuusteitä.
Osakkuusteihin Metsähallituksen rahaa kuluu noin 400 000 euroa vuodessa.
– Metsähallitus pystyy tekemään aika suoraviivaisesti päätökset koskien omaa tieverkkoa ja sen osalta on jo useamman vuoden ajan käytetty tieverkkosuunnittelun menettelyä, ja sen mukaista tierahojen kohdentamista, kertoo metsänhoitopäällikkö Tarmo Myllymäki Metsähallitukselta.
Hänen mukaansa Metsähallituksen oma tieverkko on kohtuullisessa kunnossa.
– Suurimmat ongelmat liittyvät alemman julkisen tieverkon sekä osakkuusteiden kuntoon.
Arto Palosaari vastaa puhelimeen Kuusamon Naatikkavaarassa. Hän on juuri laittamassa rengaskettinkejä metsäautotiellä. Niitä tarvitaan aina mäkisissä maastoissa.
Työvuoro on alkanut kolmelta yöllä. Illalla viimeisenä on vielä vuorossa purkuaika Pölkyllä puoli viiden aikaan.
Metsäautoteiden haasteet ovat puunkuljettajalle arkipäivää.
Tuorein esimerkki löytyy edelliseltä yöltä.
– Kun tiet päästetään kasvamaan umpeen, on niillä jo hankala liikkua. Viimeksi yöllä kävin sellaisella. Ei meinaa mahtua kulkemaan ja peilit särkyilevät autosta.
Haittaa on hankala mitata rahassa.
– Mutta aikaahan näissä menee sitten enemmän.
Kuljetus Palosaari Oy tekee puunkuljetusta pääasiassa Kuusamon ja Taivalkosken alueella.
– Sieltä löytyy sekä hyviä että huonoja teitä, mutta korjattavaa olisi, Palosaari kiteyttää.
Yrityksellä on yhteensä viisi autoa ajossa.
Viime vuosien aikana talvet ovat eronneet toisistaan.
Ääri-ilmiöt ovat korostuneet, mikä vaikuttaa suuresti puunkuljetukseen.
– Tämä talvi on ollut hyvä. Lauha talvi toki vaikeuttaa ajoa.
– Talvi on yleensä kiireisin, kun on hyvät kelit. Puuta vaan joudutaan juontamaan paljon enemmän välivarastoon. Tosin metsäyhtiöt osaavat tämän jo ennakoida.
Metsäautoteiden perusparannuksiin on saatavilla Kemera-tukea, joka kattaa 50–60 prosenttia arvonlisäverottomista kustannuksista. Uuden tien rakentamiseen tuki on 40-50 prosenttia. Ely-keskuksen yksityistieavustus asutuille yksityisteille on puolet noin 50 prosenttia.
Korjausinnottomuudesta voi päätellä, että tiehoitokunnille ja osakkeille jäävät kustannukset ovat liian suuret. Metsäkeskuksen metsäteiden johtavan asiantuntija Mika Nousiaisen mukaan perusparannuksen kilometrikustannukseksi tulee 15 000 – 20 000 euroa, josta puolet jää tieosakkaiden maksettavaksi.
– Jos ajatellaan, että valtio maksaa 50-60 prosenttia, on se minusta kohtuullinen. Toisaalta vaateet yhteiskunnan suunnalta ovat kasvaneet, joten varmaan yhteiskunnan avustustakin pitäisi päivittää, Metsänhoitoyhdistys Koillismaan johtaja Antti Härkönen pohtii.
Härkönen ja Nousiainen huomauttavat, että tiehoitokuntien pitää nyt herätä asian suhteen.
– Osa tiekunnista nukkuu nyt autuaasti Ruususen unta, Härkönen huomauttaa.
– Tällä hetkellä yhteiskunnan tukia on todella hyvin saatavilla. Ne kannattaisi nyt hyödyntää. Tulevaisuudesta ei tiedä, että miten tukipolitiikka elää, Nousiainen kannusta.
Nykyinen tukipolitiikka on voimassa vuoden 2023 loppuun saakka.
– Se on heidän omaisuutensa arvon säilymistä, kun tiestö on kunnossa. Tiettömään taipaleeseen niin puun myyminen kuin kiinteistön arvo on selvästi alhaisempi kuin sellaiseen, jossa on kesäkelpoiset tiet, huomauttaa Antti Härkönen.