"Mitä kuuluu?", puolituttu sanoo toiselle. Toinen vastaa vakiomuotoisen ”hyvää”.
Se, miten kohtaaminen jatkuu, onkin sitten tilanteesta ja persoonallisuuksista paljon kiinni. Toisinaan oikein iloisissa merkeissä, toisinaan pakoreittiä tilanteesta suunnitellessa.
Suomalaiset eivät ole varsinaista small talk -kansaa. Mikäpä siinä. Varsinkin täällä Pohjois-Pohjanmaalla kommunikointi on lyhyttä ja asiapitoista. Eleet ja olemus viestivät puolestaan. Se mitä sanotaan pitää toivottavasti kutinsa. Vai pitääkö?
Toisaalta ihmisten parissa töitä tehdessä olen kyllä oppinut arvostamaan – ja usein jopa kaipaamaan – iloisia höpöttelijöitä. Heitä tapaa liian harvoin.
Kuulemma jossakin on maa, josta heitä löytyy. Savonmaasta puhuvat. Ja Karjalasta. Siellä olisi helppoa olla pappi. Saisi kamppailla suunvuorosta. Siitä lajista minulla ei ole juuri kokemusta.
Joskus mietin, että mikä on tämä kristinuskon historia Suomessa, että tässä on tulos? Että pappia vierastetaan. Kovalla otteella täällä on vissiin esivanhempia kasvatettu.
Vakavaa asiaahan tässä toki pappina edustetaan, mutta yhtä lailla sitä iloisinta eli pääsiäistä, ylösnousemusta. Uskoa meitä suurempaan. Sitä kun aina puolin ja toisin kohdatessa luontevasti toivotettaisiin, niin olisipa se jotakin! Itse toki pitäisi rohkaistua olemaan esimerkkinä. Mutta tämmöinen hiukan ujo ja arka taidan olla itsekin.
Mutta siihen asiaan.
Jos elämä ei juuri nyt koettele sinua kovalla kädellä, niin uskallan antaa sinulle neuvon. Kannattaa olla kiitollinen. Nyt kun uutisvirta täyttyy yhä enemmän niin sanotuista huonommista uutisista, kuten maailmanpolitiikan kärjistymisestä, sodan uhasta ja hyvinvointivaltion säästötalkoista, on hyvä hetki – toivottavasti ei se kuuluisa viimeinen – osata arvostaa kaikkea sitä hyvää, mitä meillä on.
Suomi on hyvä maa edelleen elää ja olla. Ei ehkä niin hyvä kuin hetki sitten, mutta edelleen yksi parhaista kautta aikojen. On perusteltua yhä puhua siitä kuuluisasta lottovoitosta syntyä Suomeen.
Ja jos nyt tilanne ei sinulla ole sen kaltainen, niin haluan rohkaista; otahan yhteyttä. Tyrnävän seurakunnan alta löytyy yhteystiedot. Tavataan ja puhutaan.
Toleranssia kestää kovempia vastoinkäymisiä löytyy aina enemmän sieltä, missä ihmiset juttelevat toistensa kanssa. Kommunikoivat toistensa kanssa.
Paikallisena hyvänä esimerkkinä täytyy mainita paikallisen ruokakaupan kassa. Aina jää hyvä mieli höpöttelyistämme. Kiitos!
Ylipäätään toisiaan tuntevat ihmiset ovat varmasti onnellisempia kuin kovin yksityisyydestään kiinni pitävät. Hyvä on elää siellä, missä ihmisillä on seuraa toisistaan. Siellä missä ihmiset oikeasti kantavat vastuuta lähimmäisistään. Missä hymy ja vilpittömyys asuu.
Eli keskitytään positiiviseen. Ja kun kaverille ei kuulu hyvää, niin autetaan. Hyvää syksyä sinulle!
Kirjoittaja on Tyrnävän seurakunnan kappalainen.