Karu, kylmä ja karmea ensimmäinen maailmansota tarjosi yllättäen Suomelle mahdollisuuden ottaa kohtalonsa omiin käsiin. Vuosisatoja jatkunut elo vieraan vallan alaisuudessa tuli päätökseen, kun eduskunta hyväksyi itsenäisyysjulistuksen istunnossaan 6.12.1917. Itsenäinen Suomi täyttää tänään siis 106 vuotta.
Näiden vuosien aikana Suomi on ottanut valtaisan harppauksen agraariyhteiskunnasta maailman edistyneimpien hyvinvointivaltioiden joukkoon maaksi, jossa asuu piskuinen, mutta onnellinen kansa.
Itsenäinen Suomi on mahdollisuuksien Suomi. Kempele on tästä oiva esimerkki. Pikkuruinen maalaiskylä on kasvanut, voimistunut ja vahvistunut maamme kuntajoukon elinvoimaiseen eturiviin. Vapautta on käytetty Kempeleessä sukupolvien ajan vastuullisesti ja fiksusti oman alueen ja sen asukkaiden hyväksi.
Myönteisen kehityksen hedelmiä on saatu kerätä viime vuosina runsaasti. Kempele valittiin taannoin Suomen pientalomyönteisimmäksi kunnaksi. Omakotiliiton selvityksen mukaan Kempele on myös asumiskustannuksiltaan Suomen edullisin kunta. Asuntomarkkinoiden tilaa ja odotuksia kuvaavassa Hypon Asuntoluottoluokituksessa Kempele asemoituu harvalukuisen kuntajoukon kanssa korkeimpaan A-ryhmään.
Suomen Yrittäjien teettämissä valtakunnallisissa kuntabarometreissa Kempele keikkuu yrittäjien arvioissa maan kärkisijoilla. Kempele on noteerattu maan valioiden joukkoon myös useamassa eri kuntien elinvoimaisuutta arvioineessa tutkimuksessa. Vahva hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyökin on huomattu.
Kempele on hiljattain saanut niin vuoden Hyvinvointiteko -tunnustuksen kuin vuoden Liikkuvin kunta -palkinnokin.
Lausahdus ”Hyvä kasvaa Kempeleessä” ei olekaan tuulesta temmattua, eikä sattumankauppaa. Itsenäinen Suomi on tarjonnut Kempeleellekin vahvan alustan toimia, kasvaa ja kehittyä. Vetovoima on monen tekijän summa, mutta ennen kaikkea pitkäjänteisen työn tulosta. Kasvu luo suotuisaa ilmapiiriä ja ruokkii positiivista asennetta, myönteiset asukaskokemukset vahvistavat luottamusta kuntaan ja vireä elinkeinoelämä tukee dynaamista ja elinvoimaista mielikuvaa Kempeleestä.
Päätöksenteossa ja viranhaltijatyössä on Kempeleessä totuttu hakemaan ratkaisuja ja toimimaan yhdessä. Palvelujen laadun ytimen muodostaa puolestaan osaava henkilöstö. Tähän kaikkeen tukeutuen ja luottaen rakennetaan myös tulevaisuuden Kempelettä.
Itsenäinen Suomi ei ole, eikä ole ollut itsestäänselvyys. Elämme niitä päiviä ja viikkoja, jolloin lähes tarkalleen 84 vuotta sitten monessa kempeleläiskodissakin pakattiin rintamalle lähtevien reppuja ja kaulailtiin itkuisia hyvästejä: oltiin lähdössä sotaan, talvisotaan. Sadat reserviläiset kokoontuivat kyläkeskuksiin varustautumista varten. Jaettavaa ei paljoa ollut. Useimmille riitti lakki, kokardi ja vyö - muuten ylle jäivät omat vaatteet. Niillä oli pärjättävä.
Talvi- ja jatkosota vaativat lähes 50 kempeleläistä sankarivainajaa: tavallisia työmiehiä, maatyömiehiä, maanviljelijöitä, poliiseja, kirvesmiehiä, suutareita, perämiehiä ja työnjohtajia. Jokainen heistä oli jonkun rakas lapsi, sisarus, isä, ystävä tai naapuri. Jokainen heistä uhrasi henkensä, jotta Suomi säilytti itsenäisyytensä, ja me saimme vapautemme. Ilman itsenäisyyttä meillä ei olisi mitään.
Sankarivainajat ansaitsevatkin tänään suuren kunnioituksemme. Velvollisuutemme on huolehtia siitä, että myös tulevat sukupolvet saavat tietää, millaisin uhrauksin isänmaamme on lunastettu.
Me suomalaiset voimme olla syystä ylpeitä kauniista isänmaastamme, ja me kempeleläiset rakkaasta kotikunnastamme. Siniristilipun alla meidän kaikkien on onni olla ja toimia, itsenäisinä ja vapaina. Hyvää itsenäisyyspäivää!