Mainos: Tilaa pai­kal­li­set pu­heen­ai­heet vuo­dek­si, saat kaksi kuu­kaut­ta kaupan päälle! Tee Ran­ta­la­keu­den tilaus tästä.

Kolumni
Tilaajille

Matalan kyn­nyk­sen ajan­vie­tet­tä – vai har­vo­jen hupia? Kem­pe­le­läi­nen Marko pohtii miksi kynnys tulla kat­so­maan teat­te­ri on korkea, vaikkei se sitä olekaan

#Kempele

Olen toiminut ammatti- ja harrastajateatterikentällä aktiivisesti näyttelijänä ja ohjaajana noin 25 vuoden ajan. Tuona aikana olen nähnyt monenlaisia esityksiä, teattereita, esiintyjiä, työryhmiä ja yleisöjä ympäri Suomea. Haltioidun yhä uudelleen esityksestä, tarinoista ja kaikesta taiasta, mitä teatteri niin yleisölleen kuin tekijöilleen tarjoaa.

Olen nähnyt myös alan kehityksen, jossa on ollut niin hyvät kuin myös huonot puolensa. Teatteri on aina seurannut aikaansa, se on teatterin tehtävä: kertoa ajastamme jotakin, tarttua yhteiskunnan ongelmiin, kommentoida elämäämme ja tarkastella ihmistä monista eri näkökulmista.