Olen seurannut pihapiirissä pesivien räkättirastaiden onnistumista pesimistouhuissaan.
Luonnossa eläminen on kovaa taistelua. Pesän rauhaa uhkaavat varikset oravat ja monet muut luonnoneläjät. Lintuja oli alunpitäen ainakin neljä pesäkuntaa. Niistä saatiin onnistumaan vain yksi poikanen. Silläkin kävi huono tuuri, kun se vielä lentotaidottomana eksyi autotalliin. Sain sen onneksi kiinni ja toimitettua ulos. Emoa ei näkynyt siinä vaiheessa. Toivottavasti se ei hylännyt sitä.
Orava on myös paha pesän särkijä. Sekin oli näkyi olevan asialla kovin hanakkana. Mustat varikset ovat myös hyvin raakoja linnunpesien hävittäjiä.
Näinkö julmalla tavalla luonto karsii eläjiään. Vain vahvimmat selviävät.
Rastaita näyttää kuitenkin olevan joka kevät pesimistä yrittämässä. Tuskin kannansäätelykään on joka vuosi näin perusteellista. Mielenkiintoista tässä voisi olla tiukasti asetetut suojelusäädökset.
Poikasena oltiin aina vareksenpesillä ja otettiin niitä elätiksi. Pääsevätkö nykyiset pojat pesäpuuhun? Ilmeisesti se on ankarasti kiellettyä. Silloin se sallittiin koska linnut söivät kallisarvoisia viljoja syksyisin seipäiltä.