Lumijoen Hirvas-Areena tarjosi hulppeat puitteet ja turvaetäisyydet mahdollistaneen kokoontumispaikan joukolle, jonka viime kokoontumisesta oli ehtinyt kulua reilu 40 vuotta.
Koronavuosien edellä virinnyt ajatus tapaamisesta pyristeli pandemian kourissa toista vuotta. Onneksi periksi ei annettu!
Vanha luokkahenki, jonka silloinen luokan opettaja Aila Junkkonen sai aikaan kesti pari peruuntumistakin.
Toki WhatsApp-ryhmä ja etätapaamiset olivat apuna.
Areenalle saapui opettajan lisäksi seitsemän varttunutta koululaista.
Hetken tutustelun jälkeen muistoista alkoi putkahdella jo unohtuneiksi luultuja aarteita. Hatarina aluksi, mutta tarinoinnin edetessä yhteiset kokemukset alkoivat elää jälleen.
Piian ja Virpin laatima monipuolinen ja useat naurut kirvoittanut ohjelma vei mennessään.
Myös luokan “tyttöjen” virkkaama torkkupeitto Aila-opelle sai aikaan ansaittua ihastelua. Ope sai hienon muiston panostuksestaan meihin.
Vastalahjana saimme Ailan päiväkirjavihkosta kunkin oppilaan omakätiset tarinat muistoiksi. Open tekemistä upeista kestokasseista puhumattakaan.
Päivä hurahti joutuisasti jutustelun, hyvän ruuan, musiikin, koululla piipahtamisen ja kisailujen parissa. Iltamyöhällä joukkomme hajaantui uusi tapaaminen kaik-kien mielissä.
Vanha yhteys oli löytynyt! Tästä on mieluisaa jatkaa.
Luokan puolesta,