Mainos: La­keus­rak­kau­den vah­vis­ta­ja. Tutustu Ran­ta­la­keus Digiin 1 kk 1 €. Tilaa tästä.

Kolumni

Kin­kus­ta on lei­vot­tu syyttä syyl­li­nen: "Syökää suo­ma­lais­ta jou­lu­ruo­kaa", yl­lyt­tää Juha

Eduskunta

-
Kuva: Vesa Joensuu
Eduskunnasta

Maakuntien ihmiset ovat ihmetelleet jo pitkän aikaa jatkuvia uusia ulostuloja, milloin metsien käyttöä pitää rajoittaa, milloin avohakkuut lopettaa. Lihaakaan ei saisi syödä ja viljelijät tuhoavat ilmaston. Harva kuitenkaan muistaa, että ruokahuolto hyvin turvatussa maassa voi ruuantuotantoa kritisoida vastuuttomasti. Silti nälänhätä on maailmassa erittäin tunnettu kriisi.

Euroopan komission viimeaikainen toiminta on ajanut Suomen kaltaiset jäsenmaat vahvasti takajaloilleen. Komissio käyttää poikkeuksellisesti uudella tavalla valtaa, johon ei aiemmin ole totuttu.

Metsien osalta tuota olemme saaneet jo maistaa. Euroopassa harva ymmärtää pohjoismaista vastuullista metsätaloutta, joka perustuu metsien hoitoon.

Uusin esitys tuli julki viime viikolla. Nyt komission kunnianhimona on rukata eläinpalkkiojärjestelmää, koska Suomen ja Ruotsin nykyisin varsin toimivaan ja läpinäkyvään järjestelmään ei luoteta. Ei voi välttyä entistä erikoisempien esitysten myötä, että nyt ajetaan ideologisilla perusteilla metsätaloutta ja lihantuotantoa Suomesta alas.

Näiden isojen uhkakuvien lomassa olemme onnistuneet seitsenvuotisen Cap-järjestelmän ehtojen kansallisen valmistelun saamaan valmiiksi. Toki poliittista kompromissia sekin vaati, kun hallituspuolueista osa koki ilmastotoimet liian vaatimattomaksi.

Vaikka komissio asetti tähänkin valmisteluun erittäin tiukat kansallisen liikkumavaran raamit, saatiin Cap-paketista ihan kelvollinen. Pääasia eli aktiivisen maataloustuotannon tukeminen on entistä keskeisempää.

Lähes kaikilla tuotantoaloilla tukitasot säilyvät entisellään. Sisältö muuttuu monilta osin. Ei-ruuantuotannossa olevat peltoalueet ovat entistä tiukemmassa valvonnassa etävalvonnan kautta.

Kansankielessä nimetyt hömppäheinät ovat entistä huonommassa asemassa ja pääasia peltojen viljely ruuantuotantoon. Aktiiviviljelijän määritelmään on tullut myös vaatimuksia.

Kuka tahansa ei tukia pelloilleen enää pysty saamaan. Ruuantuotannon ja huoltovarmuuden kannalta suunta on oikea.

Raiviopeltoja ei uudistuksen myötä saatu luonnonhaitta- ja ympäristötuille korvauskelpoisiksi, mutta on silti monia siihen tähtääviä uudistuksia valmistelussa. Hallitusohjelmaan kirjattu lohkorakenteen parantaminen poiki Isolohko-hankkeen. Tuossa hankkeessa on etsitty erilaisia toimenpiteitä huonotuottoisten, pienten ja tilakeskuksesta etäällä olevien lohkojen poistamiseksi maataloustuotannosta kannattamattomina.

Metsitystuen myötä lohkoja kannattaa ennemmin metsittää ja korvauskelpoisuuden siirtämisoikeudella tukikelpoisuus voidaan siirtää raivioille tilakeskuksen lähelle.

Traktorirallin vähentymisen myötä myös kustannukset vähenevät.

Tähän tiukkaan maatalouden kannattavuuskriisiin varsin oikeansuuntaista valmistelua.

”Kinkusta on leivottu syyllinen ilmastonmuutosta myöten, vaikka sen osuus joulupöydän ruuista on marginaalinen. Joskus on hyvä opiskella ideologisen kiihkon sijaan historiaa.”

Lihaa ja lihantuottajia on näinä aikoina muodikasta vihata ja kiusata mahdollisimman paljon, mutta jotenkin on perinteet päässeet monilta unohtumaan. Suomessa on aina syöty kasvisruokaa valtavasti.

Perinneruuissa on iso paino kasviksista tehdyillä ruuilla. Joulunakin joulupöydästä löytyy monissa perheissä suurimmalta osin kasvisruokaa. On monenlaiset juureksista tehdyt laatikot, perunat, rosollit ja herneet.

Kinkusta on leivottu syyllinen ilmastonmuutosta myöten, vaikka sen osuus joulupöydän ruuista on marginaalinen.

Joskus on hyvä opiskella ideologisen kiihkon sijaan historiaa. Se opettaa monissa asioissa valmistautumaan myös nälänhätään.

Rauhaisaa joulua ja menestystä tulevalle vuodelle kaikille lukijoille!

Nauttikaa kotimaista jouluruokaa.

Juha PylväsKirjoittaja on Keskustan kansanedustaja Ylivieskasta.