Ei soi Maa on niin kaunis, ei edes Tonttupolkka. Ikkunalla ei pala jouluvaloja, eivätkä uunissa paistu tortut.
Kempeleläisen Minna Keräsen joulu ei ole kuten ennen. Lasten ollessa pieniä joulun laittaminen ja hössöttäminen tuntuivat hänestä tärkeiltä, mukavilta asioilta. Sukua kokoontui yhteiseen joulupöytään, perinteet olivat kunniassa. Sitten lapset kasvoivat, lähtivät maailmalle ja Keräsen avioliitto päätyi eroon.
Ero tapahtui neljä vuotta sitten. Hän muistaa hetken joulukuun alusta, jolloin muutti erilleen entisestä puolisostaan. Yksinäisyys musersi.
– Jouluaattona menin paikalliseen Karhunpesään, istuin tiskillä ja räpläsin puhelintani. En halunnut puhua kenenkään kanssa, mutta en halunnut olla yksin kotonakaan.
Omasta kokemuksestaan Minna Keränen tietää, että monelle yksinasuvalle joulu tai muu juhlapyhä voi olla vaikeaa aikaa. Jos jotain, niin hänkin kaipaa läheisten läsnäoloa ja lähisuvun yhteistä kokoontumista.
– Jouluaaton olen nyt vapaalla, mutta onneksi olen muuten joulun töissä. Olen yrittänyt sinnikkäästi saada joulutunnelmaa, mutta se ei vaan onnistu.
Hän arvelee jouluun liittyvien asioiden välttelyllä myös suojelevansa omia tunteitaan.
– Voi olla, että pakenen tuntemuksiani. Myös muut eri juhlapyhiin liittyvät matkat tai perinteet ovat jääneet eron jälkeen vähemmälle.
Keränen ei vihaa joulua, mutta hän ei koe tarvetta koristeiden ripustamiselle, joulusiivouksille tai leipomisille.
– Kelle minä leipoisin? Joutuisin syömään kaiken yksin, hän naurahtaa.
Joululaulutkaan eivät enää maistu. Tämänkin joulun alla hän on yrittänyt kuunnella joulumusiikkia, mutta se vie hänet usein menneiden muistelemiseen, jolloin hän mieluusti vaihtaa kanavaa.
Joululahjoistakaan hän ei perusta. Lastensa kanssa hän on sopinut, ettei lahjoja vaihdeta, mutta yhden lahjan hän on hankkinut. Tyttärenpoika saa kylpyleluja.
– Joulu on erityisesti lasten juhla, Minna Keränen huomauttaa.
Tämän joulun hän viettää Tyrnävällä lapsuuskodissaan. Isä on leikkausmatkalla, joten Keränen huolehtii omakotitalosta hänen poissa ollessaan. Osa lapsista tulee aatoksi Tyrnävälle.
– Voitin viiden kilon kinkun bingosta, joten se täytyy paistaa. Ehkä jotain laatikkoa siihen oheen.
Minna Keränen kokee joulun olevan nykyisin liian kaupallinen. Joulu on mennyt hänen mielestään kaikkine lelulehtineen, vilkkuvine valoineen ja stressikäyrineen mahdottomaksi suoritukseksi. Vähemmälläkin pärjäisi.
Lapsuusjoulujaan hän muistelee lämmöllä. Niissä oli tunnelmaa ja perinteitä. Suku oli koolla saman pöydän ääressä.
– Nytkin olisi kiva, jos saisi kaikki lapset puolisoineen kylään. Ja tietysti isän.
Keränen ei sulje pois mahdollisuutta joulufiilistelyn paluuseen. Tänä jouluna se ei tapahdu, mutta ehkä jonain tulevana.
– Tosin en koe asiaa niin tärkeänä, että sen olisi pakko palautua, Minna Keränen sanoo.