”Lapset on luotu liikkumaan”, julisti Kalevan pääkirjoituksen otsikko jouluaattona. Ja näinhän asia onkin, nimittäin koko historian ajan me ihmiset olemme käyttäneet kehoamme päivittäisiin askareisiin. Mikäli emme liikuta kehoamme riittävästi, kehomme menee rikki ja sairastumme lukuisiin eri elintapasairausiin. Onpa fyysinen aktiivisuus tutkitusti yhteydessä myös mielenterveyteen. Kasvavalle kansalaiselle fyysinen aktiivisuus on tärkeää siinä missä ruoka ja unikin. Teknologia on helpottanut elämäämme paljon - terveyden näkökulmasta liiankin kanssa. Mikäli emme lapsena kasva liikkumaan, liikkumiselta saattaa helposti välttyä vanhempanakin.
Valtion liikuntaneuvosto julkaisi joulukuussa tuoreet Move! -mittausten tulokset. Tulosten karu tiivistys kuului, että koululaisten kestävyyskunto on entisestään heikentynyt. Fakta on karua, sillä tänä vuonna jo viidettä kertaa maamme kaikille 5. luokkien oppilaille toteutettavien Move! -toimintakykymittausten tulokset osoittivat kestävyyskunnon jatkavan laskusuunnassa jo viidettä vuotta putkeen! Yläkouluista vastaavaa dataa on kerätty vuodesta 2018 asti - sama laskeva trendi on tuloksena.
Mittausten yhteenvetona todetaan, että vitosluokkalaisista peräti yli 40 prosentilla kestävyyskunto on terveyttä ja toimintakykyä mahdollisesti haittaavalla tasolla ja näillä oppilailla voi olla vaikeuksia selviytyä arjessa väsymättä. Huolestuttava tulos ei ole yllättävä, kun sitä peilaa kouluterveyskyselyn tuloksiin. Vuoden takaisissa tuloksissa oli jo nähtävissä, että 4. ja 5. -luokkalaisista vain alle puolet liikkuu terveytensä kannalta riittävästi, eli vähintään tunnin päivässä. Iän myötä liikkuminen vähenee voimakkaasti ja yläkoululaisten liikkuminen on vieläkin vähäisempää. Ei siis tarvinne ihmetellä varusmiesten laskevia Cooper-tuloksia.
Viime vuosi muistetaan koronasta. Lasten ja nuorten harrastukset ovat olleet voimakkaasti rajoitettuna jo neljänneksen koko vuodesta. Liikuntaseuroista on kantautunut tieto Drop outista. Korona-tauolla monen harrastus on loppunut. Kenties tietokoneet, puhelimet ja pelikonsolit ovat passivoineet ja addiktoineet kokonaisia kaveriporukoita ruutujen ääreen. Etätöiden ja etäopiskelujen myötä istumisen ja ruutuajan suositukset on iloisesti unohdettu yhteiskunnassamme. Kirjoitan asian selväsanaisesti: Tarvitsemme digiloikan sijasta hikiloikan!
Kempeleen kunnassa terveys ja hyvinvointi ovat tärkeitä arvoja ja niiden lisäämisessä liikunnalla on keskeinen merkitys. Kuntana voimme panostaa esimerkiksi liikkumisen olosuhteisiin, eri ikäisten liikuntapalveluihin sekä koulujen liikunnalliseen toimintakulttuuriin ja liikunnanopetukseen. Keskeisiä toimijoita ovat myös lukuisat seurat, järjestöt ja muut harrasteporukat, jotka liikuttavat kuntalaisia.
Yksi iso mahdollisuus, jolla lapsia ja nuoria voidaan aktivoida liikkumaan, on harrastamisen Suomen malli. Kyse on valtakunnallisesta hankkeesta, jossa luodaan uusia tapoja toteuttaa harrastustoimintaa koulupäivien yhteyteen. Kempele hyväksyttiin joulun alla mukaan pilottikunnaksi, joten kevätlukukaudella kouluillamme harrastetaan. Toiminta ei rajoitu pelkästään liikuntaan, vaan tarjolla on myös esimerkiksi musiikkia, kädentaitoja ja kulttuuria. Touhu on maksutonta ja sitä tarjotaan kouluilla iltapäivisin, oppituntien jälkeen. Tavoitteena on lisätä kaikkien koululaisten harrastamista, mutta erityisesti pyritään tavoittamaan niitä koululaisia, joilla ei vielä harrastusta ole. Mielekäs harrastus voi suojella kasvavaa ihmistä monelta pahalta. Niin, aikamme muista vitsauksista: syrjäytymisestä, päihdeongelmista, nuorten väkivallasta ja mielenterveysongelmista voisi kirjoittaa oman kolumninsa kustakin.
Mutta, pitäähän harrastamisen hankkeella olla iskevä nimi. Joulun alla se Kempele Akatemialla oivallettiin: Puhutaan Akatemia Actionista:)